Hello to all my readers outside Finland!
I can see from statistics that I
have readers in Russia, USA, England (/Great Britain), Germany, France,
Indonesia and many other countries. I often wonder who you are. Maybe Finns who
have moved abroad? But if not, then I would be keen to know what is it that is
interesting in my blog when you don't know the language. I doubt my amateurish
pictures are delightful enough on their own. Though if there are readers out
there who would be interested in short versions of my posts in English, it is
possible. It would be nice if you left a comment.
Mervi
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
kuinka mones jälkitarkastus tää mahtoi olla?
Kävin siis Tyksissä. Ensin olin röntgenissä, otettiin lantiokuva seisten ja leikatusta lonkasta kuva makuulla. On se onnellista, että pääsen aina samalle, leikanneelle lääkärille.
Kuvissa kaikki oli hyvin, proteesi presiis samassa asennossa kuin ennenkin. Ei siis ole tod.näk. että olisi liikkunut eli irronnut. Kun kerroin, että joka askeleella ja aina kun liikutan lonkkaa, sieltä kuuluu "rahinaa", lääkäri kovin kummasteli moista. Totesi, että ei voi röntgenkuvista päätellä, jos sittenkin jokin osa olisi jäänyt vielä luutumatta.
Taas kuulin "teoria-asiaa" lonkkanivelestäni. Tekoaine on kuulemma hyvin kallista metallia, kolmea erilaista. Se on huokoista ainesta, josta kuulemma ihmisen luu "tykkää" niin paljon, että se oikein hakeutuu noihin huokosiin. Näin proteesi ja oma luu ovat kuin yhtä ainetta.
Niin, heti alkuun lääkäri ihmetteli sitä, että vielä kahdella kyynärsauvalla kuljen. Näytin konkreettisesti, että pystyn kyllä seisomaan koko painollani leikatun jalan varassa, kunhan saan toisesta jalasta vähän tukea. Sen sijaan aivan yksinään se ei kanna. Näytin millaista vaappumista kävelemiseni ilman sauvoja on ja hän oli samaa mieltä kanssani, ettei niin voi ajatellakaan kävelevänsä.
Nyt ei auta kuin voimistellen vahvistaa leikatun puolen pakaralihaksia. Seisetessä jalkaa nostetaan suorana sivulle. Sitähän olen kyllä tehnyt, mutta huomaan kompensoivani heikkoja lihaksia muilla vahvemmilla lihaksilla, eli liike lähteekin kylkilihasten (taijokumuu?) auttamana.
No, jään odottelemaan oman terveyskeskukseni fysioterapiasta kutsua muutamalle käynnille. Siellä kartoitetaan tilanne ja he näyttävät minulle liikkeet, joilla yritän harjoittaa heikkoja lihaksiani paremmin tukemaan kävelyä. Sitä rääkkäystä odotellessa.....
mervi
Kuvissa kaikki oli hyvin, proteesi presiis samassa asennossa kuin ennenkin. Ei siis ole tod.näk. että olisi liikkunut eli irronnut. Kun kerroin, että joka askeleella ja aina kun liikutan lonkkaa, sieltä kuuluu "rahinaa", lääkäri kovin kummasteli moista. Totesi, että ei voi röntgenkuvista päätellä, jos sittenkin jokin osa olisi jäänyt vielä luutumatta.
Taas kuulin "teoria-asiaa" lonkkanivelestäni. Tekoaine on kuulemma hyvin kallista metallia, kolmea erilaista. Se on huokoista ainesta, josta kuulemma ihmisen luu "tykkää" niin paljon, että se oikein hakeutuu noihin huokosiin. Näin proteesi ja oma luu ovat kuin yhtä ainetta.
Niin, heti alkuun lääkäri ihmetteli sitä, että vielä kahdella kyynärsauvalla kuljen. Näytin konkreettisesti, että pystyn kyllä seisomaan koko painollani leikatun jalan varassa, kunhan saan toisesta jalasta vähän tukea. Sen sijaan aivan yksinään se ei kanna. Näytin millaista vaappumista kävelemiseni ilman sauvoja on ja hän oli samaa mieltä kanssani, ettei niin voi ajatellakaan kävelevänsä.
Nyt ei auta kuin voimistellen vahvistaa leikatun puolen pakaralihaksia. Seisetessä jalkaa nostetaan suorana sivulle. Sitähän olen kyllä tehnyt, mutta huomaan kompensoivani heikkoja lihaksia muilla vahvemmilla lihaksilla, eli liike lähteekin kylkilihasten (taijokumuu?) auttamana.
No, jään odottelemaan oman terveyskeskukseni fysioterapiasta kutsua muutamalle käynnille. Siellä kartoitetaan tilanne ja he näyttävät minulle liikkeet, joilla yritän harjoittaa heikkoja lihaksiani paremmin tukemaan kävelyä. Sitä rääkkäystä odotellessa.....
mervi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)