Eilen kävin Tyksissä. Kaikki on leikkausta varten hyvin, ei tulehduksia, veriarvot muutenkin ok. Hemoglobiini 147, joten on varaa hiukan tippuakin. Proteesin revisioleikkauksessa (eli korjausleikkaus) aina menetetään paljon verta, joten hb saattaa laskea alle sadankin, jolloin olo on kyllä aika hutera.Fysioterapeutilta pyysin saada katsoa röntgenkuvia ja hän näyttikin vierekkäin maaliskuussa, heti leikkausta seuraavana päivänä otetun, ja eilisen kuvan. Ero oli maallikonkin nähden silmiinpistävä! Proteesi on liikkunut monta senttiä ja muuttanut asentoaan, kallistunut sisäänpäin.
Tieto lisää tuskaa. Sen jälkeen kun kuulin, ettei kaikki ole hyvin, alkoi tuntua kurjalta ja kipeeltä. Nyt kun näin vielä kuvat, kipu onkin jo lähes sietämätön. Tuntuu, että uskaltaako ollenkaan varata jalalle - jos vaikka romahtaa koko höskä? Jos istun hyvässä asennossa, ei kipua tunnu ollenkaan, eikä kävellessäkään, jos yritän mahdollisimman vähän varata. Leposärkyä ei ole. Mutta. Pienikin sivuliike, päälle astuminen, siirtäminen, kaikki liike sattuu kuin veitsellä leikaten. Ei kiva.
