Yksi ongelma ratkaistu?

Jokainen, joka on kyynärsauvojen kanssa kulkenut, tietää miten inhottavaa on se, että kepit kaatuilevat koko ajan. Vaikka miten yrittäisit asetella ne, niin vähän ajan päästä ne ovat liukuneet ja kuuluu kops kops ja taas saat voimistella nostaakseni ne ylös. Ärsyttävää! Sitä paitsi joskus tuntuu, että vielä enemmän kuin itseäni, tuo kopina ärsyttää muita huushollissa olevia.

Olen jo kauan etsinyt ongelmaan ratkaisua. Sairaalassa oli käytössä rautainen teline, johon kepit laitettiin ja se oli aikas hyvä, mutta tosi kallis ja sitä paitsi se olisi vain siinä yhdessä paikassa.

Kuva lainattu netistä

 Tällainen, vähän samantyylinen, löytyi netistä:

kuva lainattu netistä

Sitten kävin paikallisessa kirjastossa ja siellä oli hieno keksintö kepeille. Minulle kerrottiin, että kyseessä on atk-johdoille tarkoitettu juttu. Lähdin siis etsimään atk-tarvikeliikkeistä, mutta se ei tuottanut tulosta. Lopulta löysin kyllä tuollaisen johtopidikkeen, mutta siihen mahtui vain yksi keppi ja muu osa oli turhaa.

kuva lainattu netistä

Soitin kirjaston huoltomiehelle, joka siis oli nuo telineet keksinyt laittaa pöytään kiinni, ja sain tietää, että hän oli sen toisen irrottanut poistettavasta siivouskärrystä.

Nyt siis lähdin etsimään siivousvälineliikkeitä. Osuinkin loppujen lopuksi siivoustukkuun, josta minulle lähetettiin kaksi telinettä kokeiltavaksi.

kuva lainattu netistä

 Tuo ensimmäinen, missä on nuo punaiset "sarvet" ei ole oikein hyvä siinä mielessä, että siinä pitää aina nuo sarvet asetella oikeaan asentoon, ennenkuin kepin voi siihen lykätä. Tämä toinen sen sijaan vaikutti hyvältä:

kuva lainattu netistä

Nyt olen tilannut näitä moooonta kappaletta ja suunnitellut ne kiinnitettävksi joka paikkaan, missä suinkin keppejä yritän saada pysymään pystyssä:

- ruokapöydän ääreen
- tiskipöydän ääreen
- kodinhoitohuoneen lavuaarin viereen
- omaan työpöytääni
- työpaikalleni moneen paikkaan.

Nämä seuraavat kuvat ovat putiikista. Olen tämän ensimmäisen telineen itse omin kätösin kiinnittänyt kahdella ruuvilla tiskin päätyyn.

En ole vielä yrittänyt (tai siis miehelleni olen sen antanut tehtäväksi) kiinnittää telineen vain jollain vahvalla tarralla. Voisin kuvitella, että silläkin tuo pelittäisi, sillä kovinkaan voimakkaasti ei keppiä siitä tarvitse repiä, vain kevyt nykäisy.
 
Lyhyenkin kokeilun jälkeen voin suositella tätä!

Jos sinulla on sama ongelma ja haluat sen ratkaista, voin lähettää sinullekin tällaisen pikkuapulaisen. Saat sen hintaan 10 euroa + postikulut. Tuo ei paina juuri mitään, mutta ruuvit sinun pitää hommata itse.

Montako laitetaan tulemaan?
Mervi
p. 050-3283265
mervi.lamminen@uusikaupunki.fi

Odotellessa

Mitään kummallista ei ole tapahtunut. Elän vähän sellaista sitku-elämää. Odottelen tutkimukseen pääsyä ja tuloksen selviämistä. Toisaalta kyllä elän päivän kerrallaan. Nytkin suorastaan nauttien. Jouluinen stressi on jo lauennut ja nyt on mukavan leppoisaa. Olen jopa alkanut kotona järjestellä paikkoja: kaapeista tavaraa a) roskiin b) kierrätyskeskukseen. Oikein mukavaa, kun tulee tilaa.

Paljon helpotti arkista elämääni, kun sain kodinhoitohuoneen raivattua. Järjestin kaikki "päivittäistavarat" tuolini ääreen. Nyt voin istua siinä ja käden ulottuvilla ovat alusvaatteet, kosmetiikka ja päivän vaatteet. Ei siis tarvitse liikkua ja kiukutella kun kepit kaatuvat yhtenään. Miksi ihmeessä en tehnyt tätä heti alkuun? Äsh!

En osaa suunnitella tulevaisuutta - mutta tarvitseekokaan sitä suunnitella - se tulee, mikä on tullakseen... Viikon päästä menen tietokonetomografiaan ja sitten selviää, mikä on lonkkaproteesin tila, onko se kiinnittynyt vai irtikö lienee? En ole uskaltanut paljon jumpata leikattua lonkkaa, kun siitä seuraa rutinaa. Olen ajatellut, että jos rutina johtuu nivelestä, niin on parempi säästää sitä että kestää mahdollisimman kauan. Jos rutina taas johtuu lihaksista tai rustoista tai leikkausarvista, jatkan jumppaa sitten kun saan tietää,  että kaikki on oikeilla paikoillaan. Tiedän toki, että lihaskunto tässä odotellessa hupenee.

Viime yönä mietiskelin sitä vaihtoehtoa, että "jään tällaiseksi". Jos siis en koskaan pääsekään noista kepeistä eroon. Pohdiskelin sitä, että saankohan tällaisessa kunnossa henkilökohtaisen avustajan. On niin paljon asioita, mitä en pysty tekemään. Nykyisellään mieheni tekee esim. kaikki huushollihommat, mutta onko oikein edellyttää sitä häneltä? Mielellään sitä itsekin osallistuisi yhteisen kodin tehtäviin. Mielellään ja mielellään.

Mervi
menossa suihkuun. Jatkoin muuten suihkutuolin, sukanvetolaitteen ja tarttumapihtien lainausaikaa, vaikka pyörätuolin jo palautinkin. Suihkussa käyminenkin on hiukan hankalaa, kun joutuu seisomaan niillä sijoillaan, mihin alkujaan asettuu. Yhtään askelta kun en voi ottaa ja voimat on huvennut niin paljon, että pelkkä seisominenkin käy työstä. Suihkutuoli on siis parempi vaihtoehto.