Minulla on synnynnäinen lonkkaluksaatio. Aloin jo opetella kävelemistä, kun tätini uskalsi sanoa äidilleni, ettei kaikki ole kunnossa. Vanhemmat veivät minut kotipaikkakuntamme Vammalan kunnanlääkärille. Tämä oli kuulemma sanonut: " Se on kalkin puutetta. Syöttäkää kalkkia!" Tämä ei heille riittänyt, vaan seuraavaksi käännyttiin yksityislääkärin puoleen. Lauri Kantele oli kuulemma nuori, pitkä ja komea mieslääkäri, jonka luona kauppalan naiset kävivät vaivojaan valittamassa.
Kantele näki, että asiat eivät todellakaan ole kunnossa ja lähetti minut Turun Yliopistolliseen Keskussairaalaan. Siellä oli kuulemma joku epidemia menossa, eikä minua otettu sinne hoitoon. Tehtiin lähete Helsinkiin Ruskeasuolle eli Invalidisäätiölle. Jatkuu....
1 kommentti:
Hei!
Minulla on myös ollut synnynnäinen lonkkavika. Vasen lonkka oli kokonaan pois kuopastaan. Asia huomattiin vasta, kun olin 1.8 v ja lähdin kävelemään. Tietenkin onnuin. Puolitoistavuotiaana kunnanlääkäri ei minua sen kummemmin tutkinut, vaikka en vielä kävellyt. Sanoi,että "on vain estoja". Mutta ontumisen kyllä huomasi, kun vihdoin kävelin.
Hoitoon pääsin 2-vuotiaana, invalidisäätiölle. Siellä jalka oli vedossa 2 kk, jotenkin vedetty kattoa kohti tai jotain. Sen jälkeen olin vuoden kainalosta nilkkoihin ulottuvassa sammakkokipsissä - äiti hoiti kotona. Sitten puoli vuotta konttasin konttauskipseillä kunnes lähdin uudelleen kävelemään.
Olen nyt 54-vuotias, ja minulla ei ole vielä minkäänlaista lonkkavaivaa. Se taitaa olla pieni ihme, ellei sitten tuo hoito, joka poikkesi sen ajan normaalista hoitomenetelmästä, leikkauksesta, olle se syy miksi sitä ei ole? Äitini mukaan olin jonkinlainen kokeilukappale ;)
Kun olin 35 vuotias, sain Invalidisäätiöltä kutsun tarkastukseen, jossa tutkittiin, näkyykö merkkejä lonkan nivelrikosta. Ei näkynyt.
En tiedä, mistä oma oireetttomuuteni johtuu,mutta tietenkin pitää olla tyytyväinen. Sinulla on ollut raskasta, toivon kuitenkin jaksamista ja voimia.
Aulikki
Lähetä kommentti