Ei tule kävelemisestä ilman keppejä mitään, ei tule ei...
Kovin innokkaasti en ole jumpannut, mutta yrittänyt pitää kiinni jokailtaisesta lyhyestä sessiosta. Käyn läpi muutaman liikkeen, joiden arvelen vahvistavan pakaralihasta. Eipä silti - olen huomannutkin selvää vahvistumista. Mutta se ei riitä.
Ollenkaan en kykene seisomaan yhdellä jalalla, siis sillä leikatulla. Toisella kyllä. Ilmeisesti lihakset ovat siis niin surkastuneet, että eivät anna tarpeeksi tukea.
Tänään soitin fysioterapiaan ja pyysin apua. Tarvitsen vielä lääkärin lähetteen. Mielestäni se on ihan turhaa ja vain niukkojen resurssien tuhlausta. Eihän se nuori lääkäri mitään tiedä minulle tehdyistä operaatioista. Selitän siis hänelle elämäni stoorin, kaikki ne 15 leikkausta ja kerron, mikä on ongelma. Sitten sanon, mitä tarvitsen ja hän kirjoittaa lähetteen. Yhtä hyvin olisin voinut mennä suoraan sinne fysioterapiaan ja siellä joku jumppari olisi kuunnellut saman tarinan ja osaisi kyllä neuvoa. No joojoo, eihän se noin mene, ei...
Odottelen siis ensin lääkäriaikaa ja sitten sen lähetteen lähettämistä ja sitten odottelen aikaa sieltä fysioterapiasta ja sitten pääsen "rääkättäväksi". Odotan sitä.
1 kommentti:
Tuota ainaista odotusta ja jonotusta tuntuu tämä mei terveyden huolto olevan pullollaan. Ensin jonotat kaksi viikkoa terveydenhoitajalle joka päättää tarvitsetko lääkäriä, jos tarvitset odotat taas kaksi viikkoa sinne lääkärille ,joka lähettää labraan ,jonne jonotat taas kaksi viikkoa, ja jälleen kaks viikkoa lääkärille tuloksia kuulemaan ja jos joutuu lisä tutkimuksiin niin saa varttua kuukausia ennen kuin pääsee sairaalaan ja ihme juttu potilas kuoli. taidanpa kirjoittaa tästä joskus pakinan.
Jaksamisia siulle.
Lähetä kommentti