Lääkearsenaalini on aika iso, roppia on moneen "lähtöön". Joskus tuntuu, että sivuoireet ylittää hyödyt...noeikainysentään! Hetken päästä lääkkeenotosta alkaa suuta kuivaa, siitä vielä vähän ajan päästä tulee kova hiki, aina väsyttää, vieroitusoireet tulee illalla, jos on unohtanut ottaa jne...Eikä aivan mitätön ole rahallinenkaan puoli, vaikkei minun lääkemenoni huimat ole. Ei ole koskaan tullut vielä lääkekatto vastaan.
Jokin aika sitten päätin, että jätän Arthrylin pois. Olin lukenut amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa todettiin, että lääke on aivan turha, mutta että sen käyttö ei ole myöskään haitallista. Olen nyt ollut ehkäpä joulusta asti ilman Arthryliä. Nyt alkaa näkyä - tai siis tuntua - oireet. Leikkaamaton polveni on aikas kipeä. Ei toki aina, mutta rasituksesta tai esim. väärästä nukkuma-asennosta. Siinä on ollut jo 10 vuotta sitten selvä nivelrikko.
En ole selvillä lääkkeiden vaikuttamisprosessista. Joskus kuuntelin siitä lääkärin luennon ja oli kyllä mielenkiintoista kuunneltavaa. Miten se voidaan määrittää, että Arthryl vaikuttaa juuri polvessa? Miksi ei muissa rikkoisissa nivelissä? Mutta näin se ilmeisesti vain on. Monet ovat kertoneet, että ovat saaneet Arthrylistä avun juuri polven vaivoihin.
Kun kerran poisjättäminen aiheutti oireiden pahenemisen niin tottakai otin Arthrylin uudelleen dosettiin. Niin, ja nyt nostin annostuksen lääkärin alunperin määräämälle tasolle. Aiemmin otin vain illalla yhden tabletin, nyt otan aamuin illoin. Saa nähdä, miten kauan kestää, että alkaa vaikuttaa?
Tässä blogissa kerron elämästäni lonkkavammaisena. Mitä sisältyy menneisiin 50 vuoteen ja mitä kuuluu juuri tänään.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste polvet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste polvet. Näytä kaikki tekstit
perjantai 22. helmikuuta 2013
maanantai 20. elokuuta 2012
Sekä että
Tänään vietiin sairaalasänky pois. Äkkiä se vaan on 7 kuukautta mennyt, kuin siivillä...! Ensi yönä täytyy ottaa kunnon tujaus nukahtamislääkettä, muutoin on tiedossa levoton yö. Hamuilen olematonta apinapuuta ilmaa haroen ja ihan vaakasuorassa nukkuminen on outoa, kun on tottunut säätelemään pohjan mallia. Huoks!
En ole tainnut täällä kertoakaan, että putosin tuolilta. Juu-u sillai voi käydä! Työtuolini on sellainen, että pyörät sijaitsevat liian lähellä toisiaan ja tuoli muutenkin on kiikkerä ja kevyt. Kurkottelin lattialta jotain ja hupskeikkaa putosin. Onneksi ei ollut kukaan katsomassa kun raahauduin toisen tuolin lähelle. Sen avulla pääsin kuin pääsinkin ylös. Pahiten loukkaantui proteesipolvi. Ensin oli tietysti tosi kipeä, sitten tuntui helpottavan, mutta kyllä se vaan edelleen vihoittelee. Suoristaessa tuntuu pahiten. Paha pelkoni hiipii aina silloin tällöin mieleen - että proteesi olisi mennyt rikki. Eikai?
Perjantaina menen käymään tavallisella terveyskeskuslääkärillä ja asioita onkin kertynyt pitkä lista. Ehkäpä tuo polvi kuvataan, niin saan siitä rauhan - tai sitten alkaa vielä pahempi piina. Sitten pyydän lähetettä sinne fysioterapiaan ja lisää särkylääkettä. Ja muutama muukin asia vielä....
Tyksiin menen tieskuinkamonenteen jälkitarkastukseen kahden viikon päästä, 5.9. En tiedä, mitä siltä käynniltä odotan. Tulee, mitä on tullakseen.
Mervi
En ole tainnut täällä kertoakaan, että putosin tuolilta. Juu-u sillai voi käydä! Työtuolini on sellainen, että pyörät sijaitsevat liian lähellä toisiaan ja tuoli muutenkin on kiikkerä ja kevyt. Kurkottelin lattialta jotain ja hupskeikkaa putosin. Onneksi ei ollut kukaan katsomassa kun raahauduin toisen tuolin lähelle. Sen avulla pääsin kuin pääsinkin ylös. Pahiten loukkaantui proteesipolvi. Ensin oli tietysti tosi kipeä, sitten tuntui helpottavan, mutta kyllä se vaan edelleen vihoittelee. Suoristaessa tuntuu pahiten. Paha pelkoni hiipii aina silloin tällöin mieleen - että proteesi olisi mennyt rikki. Eikai?
Perjantaina menen käymään tavallisella terveyskeskuslääkärillä ja asioita onkin kertynyt pitkä lista. Ehkäpä tuo polvi kuvataan, niin saan siitä rauhan - tai sitten alkaa vielä pahempi piina. Sitten pyydän lähetettä sinne fysioterapiaan ja lisää särkylääkettä. Ja muutama muukin asia vielä....
Tyksiin menen tieskuinkamonenteen jälkitarkastukseen kahden viikon päästä, 5.9. En tiedä, mitä siltä käynniltä odotan. Tulee, mitä on tullakseen.
Mervi
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Järjen köyhyyttä?
Jokainen ymmärtää, että ihmisen ruumiin paino on lonkkien ja polvien päällä. Järkevä ymmärtää senkin, että on sitä parempi ja helpompi, mitä vähemmän sitä painoa on. Lonkkien ja polvien rasitteena.
Minäkin ymmärrän, mutta en aina YMMÄRRÄ. (näyttää muuten hassulta tuo sana)
Lapsien synnyttämisen jälkeen (sorry tytöt!) olen ollut ylipainoinen. Lisääntyvässä määrin. Erilaisilla laihdutuskuureilla pudottanut vuosien mittaan vaikka kuinka monta kiloa, mutta aina saanut ne kaikki takaisin ja korkojen kera.
Äsken siivoilin huushollia. Kyllä, pyörätuolissa istuen. Huomasin vaa'an. En ole sitä juuri voinut käyttää leikkauksen jälkeen, kun en kerran voi toisella jalalla astua. Mutta nyt änkesin itseni siihen. H-I-R-W-E-Ä-Ä-Ä!!!! Kaksi ja puoli kuukautta on aikaa leikkauksesta ja painoni on noussut vajaa 5 (viisi) kiloa! Ehkä se on joku tilapäinen nestehyökkäys, onhan?
selitys 1: en pääse liikkumaan
ja siten kuluttamaan läskejä
selitys 2: elämä on ankeaa,
joten syöminen ja nukkuminen ovat ainoat ilot
selitys 3: koska mieheni laittaa ruoan (on viimeiset vuodet aina laittanut)
hän on varmaan alkanut tehdä LIHOTTAVAA ruokaa?
Menen huomenna uudelleen vaa'alle ja jos tilanne on sama, mietin sitten mitä tehdä. Nyt käyn hakemassa pakasteesta jäätelön ja menen huilaamaan!
Minäkin ymmärrän, mutta en aina YMMÄRRÄ. (näyttää muuten hassulta tuo sana)
Lapsien synnyttämisen jälkeen (sorry tytöt!) olen ollut ylipainoinen. Lisääntyvässä määrin. Erilaisilla laihdutuskuureilla pudottanut vuosien mittaan vaikka kuinka monta kiloa, mutta aina saanut ne kaikki takaisin ja korkojen kera.
Äsken siivoilin huushollia. Kyllä, pyörätuolissa istuen. Huomasin vaa'an. En ole sitä juuri voinut käyttää leikkauksen jälkeen, kun en kerran voi toisella jalalla astua. Mutta nyt änkesin itseni siihen. H-I-R-W-E-Ä-Ä-Ä!!!! Kaksi ja puoli kuukautta on aikaa leikkauksesta ja painoni on noussut vajaa 5 (viisi) kiloa! Ehkä se on joku tilapäinen nestehyökkäys, onhan?
selitys 1: en pääse liikkumaan
ja siten kuluttamaan läskejä
selitys 2: elämä on ankeaa,
joten syöminen ja nukkuminen ovat ainoat ilot
selitys 3: koska mieheni laittaa ruoan (on viimeiset vuodet aina laittanut)
hän on varmaan alkanut tehdä LIHOTTAVAA ruokaa?
Menen huomenna uudelleen vaa'alle ja jos tilanne on sama, mietin sitten mitä tehdä. Nyt käyn hakemassa pakasteesta jäätelön ja menen huilaamaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)