Sekä että

Tänään vietiin sairaalasänky pois. Äkkiä se  vaan on 7 kuukautta mennyt, kuin siivillä...! Ensi yönä täytyy ottaa kunnon tujaus nukahtamislääkettä, muutoin on tiedossa levoton yö. Hamuilen olematonta apinapuuta ilmaa haroen ja ihan vaakasuorassa nukkuminen on outoa, kun on tottunut säätelemään pohjan mallia. Huoks!

En ole tainnut täällä kertoakaan, että putosin tuolilta. Juu-u sillai voi käydä! Työtuolini on sellainen, että pyörät sijaitsevat liian lähellä toisiaan ja tuoli muutenkin on kiikkerä ja kevyt. Kurkottelin lattialta jotain ja hupskeikkaa putosin. Onneksi ei ollut kukaan katsomassa kun raahauduin toisen tuolin lähelle. Sen avulla pääsin kuin pääsinkin ylös. Pahiten loukkaantui proteesipolvi. Ensin oli tietysti tosi kipeä, sitten tuntui helpottavan, mutta kyllä se vaan edelleen vihoittelee. Suoristaessa tuntuu pahiten. Paha pelkoni hiipii aina silloin tällöin mieleen - että proteesi olisi mennyt rikki. Eikai?

Perjantaina menen käymään tavallisella terveyskeskuslääkärillä ja asioita onkin kertynyt pitkä lista. Ehkäpä tuo polvi kuvataan, niin saan siitä rauhan - tai sitten alkaa vielä pahempi piina. Sitten pyydän lähetettä sinne fysioterapiaan ja lisää särkylääkettä. Ja muutama muukin asia vielä....

Tyksiin menen tieskuinkamonenteen jälkitarkastukseen kahden viikon päästä, 5.9. En tiedä, mitä siltä käynniltä odotan. Tulee, mitä on tullakseen.

Mervi

Sairaalasänky

Niinkuin olen kertonut, minulle tuotiin sairaalasänky kotiin. Siitä on ollut suunnaton apu ja ilo. Mikään hieno sisustuselementti se ei kylläkään ole, vaikka tilaa viekin! Keskellä olohuonetta - paraatipaikalla... Avulias mieheni vielä nosti telkkaria vähän ylöspäin, niin on parempi yhteys siihen. Ainut ongelma on tavaran säilytys sängyn vieressä. Tavoitteena on ommella pussukat roikkumaan sängyn laidalta. Niihin saisi sujautettua kauko-ohjaimet, kosmetiikan, käsityöt, lukemiset jne...

Pientä harjoittelua vaatii  - mutta nyt olen jo tarpeeksi kauan harjoitellut - että pystyy tekemään käsitöitä makuultaan. Ottaahan se hartioihin, juu, mutta kun ei siitä välitä...Tulisin pöhköksi, jos en saisi moneen kuukauteen tehdä mitään käsilläni. Tässä on menossa käsitöistä raskain, matonkuteesta virkattu lehtikori. Ai mutta, laitanpa tähän vielä valmiin korin kuvankin.

Tällaiset tilattiin heti kohta, kun olin kotiutunut sairaalasta. Osan tein istualtaan, mutta kun sitäkään ei voi kauan tehdä, fysioterapeutin säännön mukaan vain puoli tuntia kerrallaan, niin osittain virkkasin makuultaan.

Sellainen huono puoli tuossa sängyssä on, että laidoilla on vain kaksi sijoituspaikkaa: ovat joko kokonaan ylhäällä tai kokonaan alhaalla. Koska en tietysti voi olla missään "leikkikehässä" niin laidat laskettiin alas. Se aiheuttaa ongelmia patjalle. Paras olisi, että laidat voisi säätää juuri patjan yläreunan tasalle. Vaikka enpä silti tiedä, voisi olla että olisi ikävän tuntuinen kun istuu sängyn reunalla. Patjalle on kyllä ihan tehokkaat putoamisesteet, ettei se kyllä liukumaan pääse. Ehkä on todettu, että näin on hyvä?