Lääkärin viesti

Soitin Tyksiin ja kyselin, mitä tehdään, kun en kävelemään kykene. Vastaanottovirkailija (taimikälie) sanoi, että leikkaava lääkäri on niin suosittu, että hänelle ei aikoja löydy, mutta että puhelinaikaa....

Keskiviikkona sitten lääkäri soitti. Sanoin asiat suoraan, halki, poikki ja pinoon. Muun muassa, että olen niin sanomattoman kiukustunut näihin keppeihin ja että välillä haukun hänetkin ties minne...ei hän siitä hermostunut, tai no, ei ainakaan lankoja pitkin tullut!

Pitääkö 10 kuukautta kulua, että lääkäri antaa oikeanlaiset jumppaohjeet?

Heti leikkauksen jälkeen hän kyllä kertoi, että lihaksissa on tehty operaatio, jonka avulla pystyisin ontumatta kävelemään, mutta että joutuisin opettelemaan kävelyn uudelleen. Opettelemaan uudelleen, millai sitten? Kuvittelin, että kun joskus saan kävellä, sekin asia selvenee.. Vaan ei ole selvinnyt.

Nyt lääkäri kertoi, että pitäisi kävellä siten, että pakaralihas jännittyy joka askeleella. Ahaa! Nämä päivät olen nyt sitten yrittänyt kävellä sillä lailla. Koittakaas muuten. Olen kylläkin aina sanonut, etten osaa kävellä. Itse asiassa tietäisin montakin vaihtoehtoa, miten voisin kävellä, mutta mikä on oikea tapa?

Toisekseen lääkäri väläytti mahdollisuutta, että jospa keinonivel ei olekaan kiinnittynyt. Jaa-a, voisin kuvitella tuonkin, sillä senlaatuista rutinaa ja ratinaa nivelen seutuvilta "kuuluu". Juuri sellaista, mikä aiemmin on merkinnyt irtoamista.

Summasummarum; lääkäri kirjoittaa lähetteen tietokonetomografiaan (olikohan tuo oikea termi). No joka tapauksessa tutkimukseen, jossa irtomisen näkee. Tavallisessa röntgenkuvassa kun se ei näy. Nyt siis odottelen tutkimusaikaa ja sitten katsomme jatkoa.

Pahoittelin sitäkin, että miksi minä en saanut lähetettä fysioterapiaan, kun muut leikatut saavat. No eivät kuulemma saa, mutta että "sinä olisit siitä varmaankin hyötynyt". No, miksi sitten ei? Itse hommasin terveyskeskuksesta lähetteen terveyskeskuksen fysioterapiaan, mutta viime käynnillä (siis se toinen käynti) fysioterapeutti nosti kätensä pystyyn ja sanoi, ettei hän tiedä, mitä pitäisi tehdä. Ohjeita on kyllä, mutta mikä on oikea tapa jumppauttaa olematonta lihastani, josta ei voi tietää, missä se on tai että onko sitä ollenkaan?

Usein syyllistyn itsekin vähättelemään tilanteitani sillä verukkeella, että on niitä paljon pahempiakin. Mutta toisaalta, jos en saa kunnollista hoitoa, niin miten pärjään jatkossa? En pärjää. Nyt on jotain tapahduttava!

Sitä odotellessa
Mervi

Hauska tämä Koso-tädin runo, jonka hän oli laittanut kommenttilootaan:

Koita jaksaa jumpata
voimaa koipeen pumpata.
Saat vaikka joskus humpata
taikka valssata.
Ilo pintaan pinnistä
ja jumppareita yllätä,
liikkuu jalka kunnolla
heilu oikein innolla.

Tään runon väsäs Koso-täti
joka jumppa ohjeet hävitti
laiskuuttaansa lössähti
sohvaan kellahti.:)



Täällä sitä välillä kiukutellaan niin, että....harmittaa nuo kepit ja harmittaa törpöt lääkärit, jotka ei osaa lihaksia kiinnittää. Eiks se oo pääasia, että syyllinen löytyy itsen ulkopuolelta? Mutta - ihan oikeesti - lihakseni olivat paremmat ennen leikkausta, nyt ne on ihan hakusessa. H-A-R-M-I-T-T-A-A!!!!

Lomareissu Tallinnaan sujui kohtalaisen mukavasti, kun oli oma auto mukana, joten ei tarvinnutkaan pitkiä matkoja kävellä. Hyvin valmisteltu reissu, jolloin etukäteen selvittää liikkumisen rajoitukset, on mukavaa vaihtelua arkeen ja tuottaa iloa elämään.

Ennen reissua otin yhteyttä hotelli Kalev Spa:han ja kerroin huoleni. (Ystävällinen toisen blogini lukija oli kertonut, että ko. hotellissa on hankala päästä allasosastolle) Sieltä järjestettiin minulle huone heti hissin vierestä ja uima-allasosastolle pääsin erityisreittiä suoraan. Soitin vaan respaan ja sieltä tultiin avaamaan ovi. Invapysäköintipaikka järjestyi hotellin edestä ilmaiseksi. Todella hyvää palvelua.

Joka päivä nukkumaan mennessä viimeistään jumppaan muutamat yksinkertaiset liikkeet. Maanantaina menen taas fysioterapiaan ja katsomme, onko mitään edistystä tapahtunut. Olen miettinyt, että sen jälkeen ottaisin yhteyttä leikanneeseen lääkäriin ja pyytäisin päästä näytille. Ei tämä ole "laitapeliä" että vielä 10 kuukauden päästä tilanne on näin hankala.

Mervi

kadonneen lihaksen metsästys jatkuu...

Olin tänään uimahallissa, pisteet siitä!
Harjoittelin tosissani ja kiukkuhan siitä tuli. En ui ollenkaan, vaan teen jumppaliikkeitä tangon vieressä. Ensin lämmittelen käsiäni "heilutellen". Kun kylmä menee ohi, siirryn jalkaliikkeisiin keskittyen leikattuun lonkkaan.

Allas oli välillä kokonaan yksin minun (tai siis se osio, missä olin) ja sain rauhassa harjoitella kävelemistä. Mutta kun siitä ei tule mitään. Vaikka vesi avittaa aika lailla, en vaan löydä lihasta, millä käveleminen tapahtuu.

Koko sen puoli tuntia, kun olin altaassa kiukuttelin lonkan leikanneelle lääkärille. Tämä kun niin "armeliaasti" esitti, miten ovat siirtäneet jonkun lihaksen paikkaa, jotta käveleminen onnistuisi ontumatta. Ja pöh! Muistelin aikaa ennen tätä korjausleikkausta - eli melko tarkkaan vuosi sitten - silloin sentään pystyin kävelemään. Nyt on siis tilanne huonontunut entisestään. Kiukuttaa, kiukuttaa, kiukuttaaaaaaa....

Päätin kuitenkin vielä olla soittamatta uutta lääkäriaikaa. Teen tunnollisesti fysioterapeutin antamat liikkeet ja katson seuraavan tapaamisemme jälkeen, miten etenen. TOISAALTA olen niitä pieneltä tuntuvia liikkeitä tehdessäni tuntenut aavistuksen verran jotain uutta siellä lonkkanivelen seudulla - jos siellä kuitenkin joku liikahtaisi.

Kadonneen lihaksen metsästys siis jatkuu....