Soitin Tyksiin ja kyselin, mitä tehdään, kun en kävelemään kykene. Vastaanottovirkailija (taimikälie) sanoi, että leikkaava lääkäri on niin suosittu, että hänelle ei aikoja löydy, mutta että puhelinaikaa....
Keskiviikkona sitten lääkäri soitti. Sanoin asiat suoraan, halki, poikki ja pinoon. Muun muassa, että olen niin sanomattoman kiukustunut näihin keppeihin ja että välillä haukun hänetkin ties minne...ei hän siitä hermostunut, tai no, ei ainakaan lankoja pitkin tullut!
Pitääkö 10 kuukautta kulua, että lääkäri antaa oikeanlaiset jumppaohjeet?
Heti leikkauksen jälkeen hän kyllä kertoi, että lihaksissa on tehty operaatio, jonka avulla pystyisin ontumatta kävelemään, mutta että joutuisin opettelemaan kävelyn uudelleen. Opettelemaan uudelleen, millai sitten? Kuvittelin, että kun joskus saan kävellä, sekin asia selvenee.. Vaan ei ole selvinnyt.
Nyt lääkäri kertoi, että pitäisi kävellä siten, että pakaralihas jännittyy joka askeleella. Ahaa! Nämä päivät olen nyt sitten yrittänyt kävellä sillä lailla. Koittakaas muuten. Olen kylläkin aina sanonut, etten osaa kävellä. Itse asiassa tietäisin montakin vaihtoehtoa, miten voisin kävellä, mutta mikä on oikea tapa?
Toisekseen lääkäri väläytti mahdollisuutta, että jospa keinonivel ei olekaan kiinnittynyt. Jaa-a, voisin kuvitella tuonkin, sillä senlaatuista rutinaa ja ratinaa nivelen seutuvilta "kuuluu". Juuri sellaista, mikä aiemmin on merkinnyt irtoamista.
Summasummarum; lääkäri kirjoittaa lähetteen tietokonetomografiaan (olikohan tuo oikea termi). No joka tapauksessa tutkimukseen, jossa irtomisen näkee. Tavallisessa röntgenkuvassa kun se ei näy. Nyt siis odottelen tutkimusaikaa ja sitten katsomme jatkoa.
Pahoittelin sitäkin, että miksi minä en saanut lähetettä fysioterapiaan, kun muut leikatut saavat. No eivät kuulemma saa, mutta että "sinä olisit siitä varmaankin hyötynyt". No, miksi sitten ei? Itse hommasin terveyskeskuksesta lähetteen terveyskeskuksen fysioterapiaan, mutta viime käynnillä (siis se toinen käynti) fysioterapeutti nosti kätensä pystyyn ja sanoi, ettei hän tiedä, mitä pitäisi tehdä. Ohjeita on kyllä, mutta mikä on oikea tapa jumppauttaa olematonta lihastani, josta ei voi tietää, missä se on tai että onko sitä ollenkaan?
Usein syyllistyn itsekin vähättelemään tilanteitani sillä verukkeella, että on niitä paljon pahempiakin. Mutta toisaalta, jos en saa kunnollista hoitoa, niin miten pärjään jatkossa? En pärjää. Nyt on jotain tapahduttava!
Sitä odotellessa
Mervi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti