Hiukan tätäkin joulua varjostaa liikuntavammani.
Olen kovin tuskastunut kulkemiseeni keppien kanssa. Niin monesti putiikissani olen todennut, että kovasti auttaisi JOS EDES KAKSI ASKELTA saisi otettua ilman keppejä! Nyt kun siellä on ollut apulaisia - olemme olleet myyntipuolella molemmat Pirkon kanssa - olen jo tottunut, ettei minun tarvitse joka asiaa toimittaa. Tämän olen huomannut johtavan kuntoni huononemiseen entisestään. Jos jää istumaan, ei enää liikkeelle pääsekään...
Kotona en ole voinut tehdä oikein mitään. Ei hommista tule mitään, mutta en ole myöskään jaksanut/ehtinyt, sillä putiikki on vienyt jokaikisen voimanmurun.
Kaiken tämän lisäksi alakuloa on lisännyt huoli tulevaisuudesta. Sain juuri joulun alla tiedon tietokonetomografiatutkimuksesta (mikä sanahirviö!), joka on 22.1.2013. Tutkimus tehdään Tyksissä, enkä tiedä, koska saan siitä tulokset. Pahaa pelkään...
Viime jouluna odottelin uusintaleikkaukseen pääsyä, joka oli siis 29.1.2012. Siis tämä leikkaus, josta edelleen yritän toipua. Sitä edellisenä jouluna tiesin myös joutuvani leikkaukseen, joka oli maaliskuussa 2011. Siis se, joka meni myös pieleen.
Katselimme jouluaattona vanhoja valokuvia ajalta jolloin lapset olivat pieniä. Vuosi 1995 oli myös merkityksellinen, sillä silloin olin juuri joulun alla lonkkaleikkauksessa. Äitini tuli auttamaan huushollihommissa. Hän leipoi ja laittoi joulua, kun minä makasin sairaalasängyssä olohuoneessa.
Mitähän ensi jouluna?
Mervi
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Pahalta tuntuu
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, olen nyt vasta saanut ohjeen, miten pitäisi kävellä. Nyt olen siis harjoitellut uudenlaista kävelyä: joka askeleella ensin pakaran pinnistys ja sitten vasta askel.
Nyt tuntuu pahalta. Olen muutenkin jumpannut paljon ja entistä enemmän nivelestä kuuluu rutinaa.
Lääkärihän sanoi jo edellisellä käynnilläni, ettei hän voi olla 100-varma, että nivel on kokonaan kiinnittynyt. En tullut kysyneeksi, että miksi hän noin sanoi, oliko hänellä joku aavistus tai jopa näyttö, että ehkä proteesi onkin irti.
Puhelinkeskustelussamme samainen lääkäri toisti arvelunsa ja lupasi lähettää tietokonetomografiaan, jossa asia varmistuu. Vielä ei sitä kutsua ole tullut.
Olen pessimisti luonteeltani ja nyt jo elän kuvitelmissani, millaista on kun joudun taas leikkaukseen. Se olis tässä lonkassa viides proteesileikkaus. Olen kylläkin ihan varma, ettei se enää tule onnistumaankaan. Tämä viimeinen oli niin perusteellinen ja kuntoutuminen tapahtui niin sääntöjen mukaisesti, ettei sitä enää voi millään parantaa. Entistä vakuuttuneempi olen myös siitä, etten halua enää Tyksiin koekaniiniksi. Miksi ihmeessä ne eivät siellä luovuta ja lähetä minua Ortoniin, jossa leikkaukset onnistuvat?
Näin alakuloisissa tunnelmissa täällä ollaan, vaikka ilma on mitä kaunein ja joulutunnelman pitäisi olla melkein huipussaan...Mervi
Nyt tuntuu pahalta. Olen muutenkin jumpannut paljon ja entistä enemmän nivelestä kuuluu rutinaa.
Lääkärihän sanoi jo edellisellä käynnilläni, ettei hän voi olla 100-varma, että nivel on kokonaan kiinnittynyt. En tullut kysyneeksi, että miksi hän noin sanoi, oliko hänellä joku aavistus tai jopa näyttö, että ehkä proteesi onkin irti.
Puhelinkeskustelussamme samainen lääkäri toisti arvelunsa ja lupasi lähettää tietokonetomografiaan, jossa asia varmistuu. Vielä ei sitä kutsua ole tullut.
Olen pessimisti luonteeltani ja nyt jo elän kuvitelmissani, millaista on kun joudun taas leikkaukseen. Se olis tässä lonkassa viides proteesileikkaus. Olen kylläkin ihan varma, ettei se enää tule onnistumaankaan. Tämä viimeinen oli niin perusteellinen ja kuntoutuminen tapahtui niin sääntöjen mukaisesti, ettei sitä enää voi millään parantaa. Entistä vakuuttuneempi olen myös siitä, etten halua enää Tyksiin koekaniiniksi. Miksi ihmeessä ne eivät siellä luovuta ja lähetä minua Ortoniin, jossa leikkaukset onnistuvat?
Näin alakuloisissa tunnelmissa täällä ollaan, vaikka ilma on mitä kaunein ja joulutunnelman pitäisi olla melkein huipussaan...Mervi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)