Hiukan tätäkin joulua varjostaa liikuntavammani.
Olen kovin tuskastunut kulkemiseeni keppien kanssa. Niin monesti putiikissani olen todennut, että kovasti auttaisi JOS EDES KAKSI ASKELTA saisi otettua ilman keppejä! Nyt kun siellä on ollut apulaisia - olemme olleet myyntipuolella molemmat Pirkon kanssa - olen jo tottunut, ettei minun tarvitse joka asiaa toimittaa. Tämän olen huomannut johtavan kuntoni huononemiseen entisestään. Jos jää istumaan, ei enää liikkeelle pääsekään...
Kotona en ole voinut tehdä oikein mitään. Ei hommista tule mitään, mutta en ole myöskään jaksanut/ehtinyt, sillä putiikki on vienyt jokaikisen voimanmurun.
Kaiken tämän lisäksi alakuloa on lisännyt huoli tulevaisuudesta. Sain juuri joulun alla tiedon tietokonetomografiatutkimuksesta (mikä sanahirviö!), joka on 22.1.2013. Tutkimus tehdään Tyksissä, enkä tiedä, koska saan siitä tulokset. Pahaa pelkään...
Viime jouluna odottelin uusintaleikkaukseen pääsyä, joka oli siis 29.1.2012. Siis tämä leikkaus, josta edelleen yritän toipua. Sitä edellisenä jouluna tiesin myös joutuvani leikkaukseen, joka oli maaliskuussa 2011. Siis se, joka meni myös pieleen.
Katselimme jouluaattona vanhoja valokuvia ajalta jolloin lapset olivat pieniä. Vuosi 1995 oli myös merkityksellinen, sillä silloin olin juuri joulun alla lonkkaleikkauksessa. Äitini tuli auttamaan huushollihommissa. Hän leipoi ja laittoi joulua, kun minä makasin sairaalasängyssä olohuoneessa.
Mitähän ensi jouluna?
Mervi
3 kommenttia:
Jouluhan alkaa olla jo painajainen ainaisine leikkus-tai muine tietoineen. Kohta on vuosi leikkauksestasi eikä paremmasta tietoakaan. Ikävä asia kyllä.
Toivon siulle hyvää ja kivutonta tulevaa vuotta.
Kiitos molemmista blogeistasi ne onniinelämän makuisia ja myönteisiä.
Niin sydämestäni toivon, että lonkkasi tulisi kuntoon!
Ja edelleen nostan Sinulle hattua, kun jaksat kivuista ja kepeistä huolimatta tehdä ja touhuta!
Voimia Sinulle!
Lähetä kommentti