Odotellessa

Mitään kummallista ei ole tapahtunut. Elän vähän sellaista sitku-elämää. Odottelen tutkimukseen pääsyä ja tuloksen selviämistä. Toisaalta kyllä elän päivän kerrallaan. Nytkin suorastaan nauttien. Jouluinen stressi on jo lauennut ja nyt on mukavan leppoisaa. Olen jopa alkanut kotona järjestellä paikkoja: kaapeista tavaraa a) roskiin b) kierrätyskeskukseen. Oikein mukavaa, kun tulee tilaa.

Paljon helpotti arkista elämääni, kun sain kodinhoitohuoneen raivattua. Järjestin kaikki "päivittäistavarat" tuolini ääreen. Nyt voin istua siinä ja käden ulottuvilla ovat alusvaatteet, kosmetiikka ja päivän vaatteet. Ei siis tarvitse liikkua ja kiukutella kun kepit kaatuvat yhtenään. Miksi ihmeessä en tehnyt tätä heti alkuun? Äsh!

En osaa suunnitella tulevaisuutta - mutta tarvitseekokaan sitä suunnitella - se tulee, mikä on tullakseen... Viikon päästä menen tietokonetomografiaan ja sitten selviää, mikä on lonkkaproteesin tila, onko se kiinnittynyt vai irtikö lienee? En ole uskaltanut paljon jumpata leikattua lonkkaa, kun siitä seuraa rutinaa. Olen ajatellut, että jos rutina johtuu nivelestä, niin on parempi säästää sitä että kestää mahdollisimman kauan. Jos rutina taas johtuu lihaksista tai rustoista tai leikkausarvista, jatkan jumppaa sitten kun saan tietää,  että kaikki on oikeilla paikoillaan. Tiedän toki, että lihaskunto tässä odotellessa hupenee.

Viime yönä mietiskelin sitä vaihtoehtoa, että "jään tällaiseksi". Jos siis en koskaan pääsekään noista kepeistä eroon. Pohdiskelin sitä, että saankohan tällaisessa kunnossa henkilökohtaisen avustajan. On niin paljon asioita, mitä en pysty tekemään. Nykyisellään mieheni tekee esim. kaikki huushollihommat, mutta onko oikein edellyttää sitä häneltä? Mielellään sitä itsekin osallistuisi yhteisen kodin tehtäviin. Mielellään ja mielellään.

Mervi
menossa suihkuun. Jatkoin muuten suihkutuolin, sukanvetolaitteen ja tarttumapihtien lainausaikaa, vaikka pyörätuolin jo palautinkin. Suihkussa käyminenkin on hiukan hankalaa, kun joutuu seisomaan niillä sijoillaan, mihin alkujaan asettuu. Yhtään askelta kun en voi ottaa ja voimat on huvennut niin paljon, että pelkkä seisominenkin käy työstä. Suihkutuoli on siis parempi vaihtoehto.