Kävin 6.3. Tyksissä kuuntelemassa tietokonetomografian tulokset.
Ensin
hyvä uutinen: keinonivel näyttää olevan hyvin kiinni, ei siis merkkejä
irtautumisesta. Se, että acetabulum (klik) on puhki 2 cm:n alueelta, ei ollut
mitään uutta, se on kuulemma jo pitkän aikaa ollut puhki. Koska minulla
on synnynnäinen lonkkavika ja leikkauksia on monta takana, luusto on
käynyt vähäiseksi eikä keinonivelelle ole enää kunnolla paikkaa, mihin
kiinnittyä.
Sitten ne huonot - tosi huonot - uutiset:
En tule koskaan enää kävelemään ilman kyynärsauvoja. Tuosta noin vaan
lääkäri sen sanoi. Yhtäkkiä olikin tilanne muuttunut. Edellisellä
kerralla vielä minulle kerrottiin, miten lihaksia on siirrelty, että
voisin kävellä ilman ontumista. Nyt onkin niin, että en pysty kävelemään
"koska siellä ei ole mitään lihasta tukemassa".
Lääkärin mukaan olen paras esimerkki siitä, miten huonosti näissä revisioleikkauksissa voi käydä.
Mutta sitten hän alkoikin lohduttaa: "Pitää muistaa, ettei näissä
operaatioissa ole sentään tullut tulehduksia. Saat olla iloinen, että on
vielä jalka. Toisilta on jouduttu nivel poistamaan ja joiltakin
ambutoimaan koko jalka!"
Todella, kylläpä minä saan olla iloinen!
Mervi
3 kommenttia:
No ei ollut lohduttava lääkärissä käynti. No, se ainoa hyvä asia, että nyt tiedät tilanteen, ettei toivoa paremmasta ole. Ikävä uutinen.
No voi ei, ja halaus siulle.
Lääkärit aina töksäyttää nuo ikävät asiat, puuttukohan heiltä koulutuksesta jotain olennaista (miten lohdutan potilasta kurssi)
Nyt sie tiiät mitä on, ja mennää eteenpäin.
Eihän nää kepit oo mitkään mukavat kaverit, aina tiellä, kaatuvat lattialle, liukkaat jne. Mutta myö tytöt ei anneta periksi, eihää. köpötellää kepeillämme:)))
Muute kun hieno nainen ei kiroile, eikä puhu rumia, niin miulla on Ketun vipit (V... kepit)
Eipä paljon muuta voi toivoa kuin että pysys sitte tilanne ennallaan. Liikutakyky säilyis eikä kipuja olis. Jaksamista
Lähetä kommentti