lonkkaproteesista metallipölyä?

Aikaisemmin kirjoitinkin kuulemastani jutusta raskasmetalleista lonkkaproteeseissa.

Käydessäni jälkitarkastuksessa kysyin tätä leikanneelta lääkäriltä. Hän tiesi mediassa käydystä keskustelusta ja kertoi, että kyse on sellaisesta proteesista, jossa on metallipinta metallia vasten. Silloin näiden pintojen hankauksessa syntyy vaarallista metallipölyä, joka syövyttää omaa luukudosta.

Lääkärini lohdutti, että minulle ei ole laitettu tuollaista proteesia. Omissani on metalli muovia vasten. Muistan kyllä edellisessä korjausleikkauksessa mainitun, että muoviosa oli niin kulunut, että siellä oli tapahtunut juuri tuota ei-toivottua syöpymisreaktiota.

Toisekseen, ei tuosta jutusta kannata huolestua sikäli, että kaikki ne joille tuollainen epäonninen proteesimalli on laitettu, on kutsuttu tarkastukseen. Kenenkään ei tarvitse siis olla epätietoisuudessa.

Yksi lopputarkastus

Viime viikolla kävin taas yhdessä lopputarkastuksessa. Nyt on leikkauksesta kulunut 4 kuukautta. Tammikuun lopussa laitettiin siis vasempaan lonkkaan neljäs proteesi. Edellinen leikkaus vuosi sitten epäonnistui.

Ensin kävin röntgenissä, jossa kuvattiin lonkka ja myös oikea polvi. Pyysin senkin kuvattavaksi, kun on niin paljon vaivannut. Polvesta lääkäri sanoi, että on kyllä kulunut, mutta vielä "käveltävä" joten sillä pitäisi jonkin aikaa vielä pärjätä. Kulumaa oli enemmänkin sivuosissa, jolloin taivuttelu, ylösnousu ja istumaan laskeutuminen ovat pahimmat. Oli lohdullista kuulla, ettei heti tarvitse ajatella seuraavaa proteesileikkausta.

Tyksissä on se hyvä puoli, että aina pääsee leikanneen lääkärin pakeille. Junnila totesi, että röntgenkuvista päätellen kaikki on hyvin, ainakin samalla lailla kuin viimeksi. Proteesi ei siis ole liikkunut paikaltaan, joten ainakin "alkanut" kiinnittyä. Jotenkin noin hän sanoi ja se vähän alkoi jälkikäteen hämmentää, niin ettei siis välttämättä ole vielä kunnolla kiinni? Mutta niinhän lääkärit ovat monesti todeneet ja nytkin hän totesi, ettei röntgenkuvista voi päätellä, onko proteesi kiinnittynyt.

No, joka tapauksessa, nyt sain luvan jättää kyynärsauvat pois ja alkaa kävellä ilman. Aluksi voi tietysti keventää yhdellä kepillä. Kiva, kiva. Pelkkä lupakin on kiva, mutta vielä kivampi olisi, jos pystyisi!

Kotona kuljen EDELLEEN pyörätuolilla - se on niin paljon helpompaa. Ulos lähtiessä jätän tuolin tietysti kotiin. Kovinkaan pitkää matkaa en jaksa kulkea kepeillä, väsy ja kipu tulee aika äkkiä. Aloitin kokopäiväisen työnteonkin kesäkuun alussa. Toki, jos olisin vieraalla töissä, olisin saanut jatkoa sairaslomaan, mutta yrittäjälle se ei ole mahdollista. (Tai olisi, jos olisi varaa jatkaa työntekijän palkkaamista, minulla ei.)

Nyt on pakko suunnitella päivä niin, että PÄÄSÄÄNTÖISESTI istuskelen. Siitä teen vain pieniä pyrähdyksiä järjestelläkseni myymälää tms. Asiakkaatkin joutuvat opettelemaan itsepalvelua - eikä sitä tarvitse sanoa, kyllä jokainen tajuaa, ettei kahdella kepillä kulkeva voi oikein paljon kanniskella...Sitä paitsi tämä organisointi on oikein tarpeellinen, koska minulla on isot tilaukset virkattuja koreja, joita en enää illalla ehtisikään tehdä.

Te, joilla on lonkkaleikkaus edessä, sydämeni pohjasta annan kokeneen neuvon: hyvissä ajoin kaikki ylimääräinen paino pois! Paljon helpompaa olisi liikkuminen ilman ylipainoa. Toisekseen lihasten vahvistaminen on tärkeää. Vaikka kuinka olisi proteesileikkaus onnistunut, mutta kun lihakset ovat läskiä, liikkuminen vaikeutuu. Olen kävelevä esimerkki siitä, että ylipainoisena ja huonokuntoisenakin lonkkaproteesileikkauksista selviää, mutta turhan vaikeaa se on!
Mervi

invalidina

Jouduin käymään Turussa oikeustalolla.


Minulla on invalidin pysäköintilupa, joten olisin voinut parkkeerata autoni kadun varteen pysäköintipaikalle maksamatta pysäköintimaksua. Mutta koska kulkuni on vielä tosi kehnoa kyynärsauvojen kanssa, päätin pysäköidä pihalle - aivan oven eteen. Semminkin kun piha oli katettu pienillä mukulakivillä.


Missään ei näkynyt yhtään parkkiruutua, mutta hetken emmittyäni päätin pysäköidä pieneen syvennykseen pääoven sivulla. Sisälle päästyäni oli edessä turvatarkastus. En pääse ilman keppejä kulkemaan, joten portti hälytti jo niidenkin takia, mutta metallia sisältävien tekonivelten vuoksi en pääse turvatarkastuksista ilman hälytystä. Vartija siis suoritti tarkastuksen "käsipelillä".  Ei ollut asetta, ei vaatteissa eikä käsilaukussa.

Tämä vartija oli sitä mieltä, etten voi jättää autoa siihen. Hän näytti minulle, missä on invapaikka. Hmmm...ei siitä ollut mitään merkkiä. Kysyinkin, että miten kukaan voi tietää siitä, kun ei ole mitenkään merkitty. Ei hänellä ollut vastausta, mutta ei hän myöskään ollut kanssani samaa mieltä siitä, että invapysäköintiluvalla voi pysäköidä auton myös paikkaan, missä pysäköinti on liikennemerkillä kielletty. Toki, jos olin pelastustiellä, silloin kielto olisi ymmärrettävää. Jouduin siis ottamaan monen monta turhaa askelta kun kävin siirtämässä auton.

Sisällä oli infopiste, josta kysyin tietä. Samalla tulin valittaneeksi äskeisestä operaatiosta ja tämä täti oli sitä mieltä, että ihan turhaa siirsin auton - on siihen ennen saanut pysäköidä! Moittiessani merkitsemättömyyttä hän sanoi, että on siellä ennen ollut merkki! Minä siihen, että sepä ei minua auta nyt, jos on ennen ollut....

Sisältä en löytänyt inva-vessaa (kyllä sellainen kuulemma jossain silti oli) eikä odotustilassa ollut yhtään tavallisen korkuista, saati korotettua, tuolia. Vain matalia sohvia. Onneksi sain itseni kammettua sieltä ylös, mutta vielä vähän aikaa sitten minulla ei olisi ollut lupaa istua niin alas. Missä ja miten olisin viettänyt pitkän odotusajan?

Jos valtion virastot eivät ole esteettömiä, miten sitä voidaan ollenkaan vaatia esim. pieniltä yksityisiltä yrittäjiltä!
Nyt pitää ottaa selvää osoitteesta, johon voin lähettää valitukseni.

Mikä se juttu raskasmetalleista on?

Tänään kuulin kahden ihmisen kertovan radiossa ja televisiossa uutisoidun, että Tyksin lääkärit ovat kertoneet  lonkkaproteeseista irtoavan raskasmetalleja. Nämä ihmiset, joille tällainen viallinen proteesi on laitettu, on kuulemma kutsuttu lisätutkimuksiin. Yhdelle rouvalle, joka tätä huolissaan kertoi (koska on itse menossa leikkaukseen) vakuuttelin, ettei sellaisessa ole mitään perää...mutta sitten kuulin, että se ehkä onkin totta?

Netistä en löytänyt tuollaista tietoa - kaikki googletukset "lonkkaleikkaukset Tyks" tms. ohjasivat tänne omaan blogiini. No, ei nyt ehkä kaikki sentään...

Tällaisen jutun löysin, mutta tämä on kyllä jo vähän vanhaa asiaa, olisiko silti tästä kysymys?

Typerää levittää juoruja, kun ei asiasta mitään tiedä. Tietääkö joku teistä?

Lonkkaleikkaus ja sairasloma

"lonkkaleikkaus ja sairasloma" - tällaisella haulla on useamman kerran eksytty blogiini.
Minun sairaslomani alkaa olla lopuillaan. Lääkäri kirjoitti neljä kuukautta, eli toukokuun loppuun. Minun tapauksessani sillä ei ole mitään merkitystä, koska olen eläkkeellä ja pidän putiikkia "laajennettuna harrastustoimintana". En siis saa sairaspäivärahaa.

Muutoinkaan minun tapaukseni ei ole tyypillinen, koska kaksi kuukautta meni ilman, että sain ollenkaan laskea jalkaa maahan. Seuraavat kaksi kuukautta olen astunut puolella painolla.

Hyvin on mennyt. Pyörätuolilla on "kiva" kelailla ja uloskin olen päässyt. Jaksan pieniä matkoja kävellä kyynärsauvoilla. Liikkeessänikin olen käynyt harjoittelemassa, mutta kyllä koko kuusi tuntia on liikaa. Paitsi että parin viikon päästä pitäisi pystyä olemaan kuusi tuntia neljänä päivänä ja lauantaina neljä tuntia. Taitaa olla liikaa? Eli, jos olisin toisella työssä, sairaslomani jatkuisi varmasti.

Retard vai Rapid

Käytän säännöllisesti Voltaren-kipulääkettä. Tai sen halpisversiota Diclomex. Niinkuin olen jo aiemmin kirjoittanutkin, päivittäinen määrä useinkin ylittää sallitun annostuksen.

Viimeisen vuoden annostus on ollut 3 kertaa päivässä 75 mg Retardia.

Leikkauksen jälkeen ajattelin, että eikös lääkityksen määrää pitäisi voida vähentää. Voltaren pitäisi saada mahtumaan 150 mg:aan päivässä. Muistaakseni on niin, että Retardista (siis pitkävaikutteisesta) ei ole olemassa 50 mg:n tablettia. Näin ollen siirryin takaisin Rapid (nopeavaikutteinen) 50 mg ja sitä kolme kertaa päivässä.

Tuntuu paremmalta. Vai onko se vain harhaa, kun lääke alkaa vaikuttaa nopeammin? Nyt otan aamulääkkeet klo 6-7 ja iltalääkkeen klo 22 ja siinä välissä täydennystä klo 14-15. Tällä systeemillä saan pidettyä kivut kohtalaisina eikä maksimiannostusta tule ylitettyä.

Tänään on ollut päänsärkyä. Illalla kudoin sukkaa makuuasennossa, mikä rasittaa niskaa ja seurauksena on useinkin päänsärky. Nyt en voi ottaa enää Buranaa tai Ibusalia, sillä ne ovat samaa lajia kuin Voltaren. Otan siis Pandol-tyyppistä särkylääkettä. Se auttaa tai ei auta. Pitänee taas pitää pienet niska-hartiaseudun iltajumpat.

Tämän kipulääkityksen lisäksi arsenaaliini kuuluu Tramal, mutta siitä olenkin jo kertonut.

Minun onneni on vahva vatsa. Tuo määrä tulehduskipulääkettä ei läheskään kaikille sovi ja Voltaren on kuulemma vielä pahimmasta päästä mahaa ärsyttävä.

Ei vielä sittenkään....

Alan olla jo jokseenkin kunnossa.
Leikattu jalka kestää astua - puolet painosta on lupa. Ajan autoa ja ulkona kävelen kyynärsauvoilla. Sisällä kelaan pyörätuolilla.

Tuli tunne, että voisin luopua jo sairaalasängystä. Kokeilin omaa sänkyäni, mutta ei, keskellä yötä piti muuttaa takaisin. Onneksi en ollut vielä tilannut apuvälinelainaamon miehiä hakemaan...

Oikeastaan kaikkein kipeimmin leikattuun lonkkaan ottaakin kyljellään makuu, sekä leikatulla että toisella kyljellä. Ei löydy sopivaa asentoa. Selällään nukkuminen taas edellyttää, että saa sängyn yläpään nostettua hiukan ylöspäin.

Olen jo ottanut takaisin normipuuhiani. Täytän ja tyhjennän pesukoneen, mutta mieheni laittaa puhtaat pyykit paikoilleen, kun en saa niitä kuljetettua. Siivoaminenkin sujuu jo aika hyvin (siis sujuisi, jos viitsisi). Paljon, paljon helpottaa, kun jalalle voi astua. Ihmettelen kyllä niitä potilaita, jotka pärjäävät yksin kotona. Vai pärjäävätkö? Itse olen tarvinnut tosi paljon mieheni apua. Tässä on rouvalle peti valmiiksi petattuna. Ihanan tuoksuisilla, ulkona kuivatetuilla lakanoilla. Nuuuh!

Suosittelen lonkkaleikatuille sairaalasängyn tilaamista kotiin.

Kävin kokeilemassa työntekoakin. Tosi kivaa, mutta jälkeenpäin tulin kyllä kovin kipeäksi. Ilta meni petissä asentoa koko ajan vaihtaessa. Kipu ei kylläkään ollut varsinaisesti leikkausalueella vaan "yltympäriinsä". Taisi siis johtua liikkumiseen tottumattomista lihaksista. Joka ikinen lihas ja nivel ja luu särki, ei auttanut lisälääkitys eikä mikään. Aamulla sensijaan olin jo taas entisellään.

Mutta on se vaan tuo pyörätuoli hyvä keksintö. Ihana on kovan kävelyurakan jälkeen laskeutua istumaan ja huristella helposti liikkeelle. Välillä kyllä tuntuu, että koko keho on jumiutunut istuma-asentoon. Pitääpä ottaa useammin tuollaisia pyrähdyksiä, kun kesäkuussa pitäisi olla jo työkunnossa ja kyetä olemaan 6 tuntia putkeen asiakaspalvelussa.