Eilen kävin Tyksissä. Kaikki on leikkausta varten hyvin, ei tulehduksia, veriarvot muutenkin ok. Hemoglobiini 147, joten on varaa hiukan tippuakin. Proteesin revisioleikkauksessa (eli korjausleikkaus) aina menetetään paljon verta, joten hb saattaa laskea alle sadankin, jolloin olo on kyllä aika hutera.Fysioterapeutilta pyysin saada katsoa röntgenkuvia ja hän näyttikin vierekkäin maaliskuussa, heti leikkausta seuraavana päivänä otetun, ja eilisen kuvan. Ero oli maallikonkin nähden silmiinpistävä! Proteesi on liikkunut monta senttiä ja muuttanut asentoaan, kallistunut sisäänpäin.
Tieto lisää tuskaa. Sen jälkeen kun kuulin, ettei kaikki ole hyvin, alkoi tuntua kurjalta ja kipeeltä. Nyt kun näin vielä kuvat, kipu onkin jo lähes sietämätön. Tuntuu, että uskaltaako ollenkaan varata jalalle - jos vaikka romahtaa koko höskä? Jos istun hyvässä asennossa, ei kipua tunnu ollenkaan, eikä kävellessäkään, jos yritän mahdollisimman vähän varata. Leposärkyä ei ole. Mutta. Pienikin sivuliike, päälle astuminen, siirtäminen, kaikki liike sattuu kuin veitsellä leikaten. Ei kiva.
2 kommenttia:
Hei!
Pyysit tuolla toisessa blogissa kommenttia siitä miten lapsi suhtautuu isoihin operaatioihin kuten lonkkaleikkaukseen....ainakin meillä tytär otti kaikki sairaalassa käynnit ja kipsinvaihdot hyvin tyynesti...tyyliin moro nyt mennään nukutukseen. Hän oli operaation aikana juuri 2v täyttänyt. Leikkauksen jälkeen hän oli n. viikon hyvin vaikeasti hoidettava sillä heräsi kesken unien kivun tms takia riehumaan, tuntui ettei sairaalassa oikein ihan ymmärretty aina. Meidät onneksi siirrettiin omaan huoneeseen viimeisiksi päiviksi...
Myöhemmin kun olemme puhuneet leikkauksesta hän menee aina aika vakavaksi, eli ehkä siitä jotain muistoja on jäänyt...ehkei kuitenkaan traumaa. Lonkkaan ei kaiketi nyt satu ja se saatiin korjattua isolla leikkauksella kuntoon...aika tietysti näyttää miten hyvin. Lapsi on nyt kohta 5 vuotias ja juoksee ja hyppii ym. Leikkauksessa tehtii kapseliplastia, jänteen katkaisu ja reisiluunlyhennys ainakin...kesti jotain 8h.. trauma taisi jäädä lähinnä äidille :)
T: Katja
Kiitos viestistä! Leikkauksen jälkeisellä sairaslomalla aion pureutua noihin lapsuusmuistoihin (vaikka kovin vähän muistankin). Kiintoisaa olisi tietää, onko tutkittu, miten lapsuuden sairaalassaolo ja hoidot ovat vaikuttaneet?
Lähetä kommentti