Käytän voimakkaita särkylääkkeitä. Muistan joskus teini-iässä aloittaessani säännöllisen lääkkeiden syömisen ajatelleeni, että en varmaan elä viisikymppiseksi munuaisten lakattua toimimasta. No, nyt olen ylikin viidenkymmenen, eikä siinä suhteessa vielä liene huolta?
Tuolloin, aloittaessani "käytön" söin Inmetsiniä. Muistan sen ihanan tunteen, kun lääke alkoi vaikuttaa ja särky katosi. Nyt sellaiseen en enää pääse. (
Ehkä ikävintä nykyisessä lääkityksessä on vieroitusoireet. Menin kerran kipupoliklinikalle toiveena päästä tuosta Tramalista eroon, mutta lopputulos oli, että lähdin sieltä kädessäni resepti kaksinkertaiselle määrälle!
Välittömästi, jos myöhästyn lääkkeen otosta alkavat oireet: kova vilu, epämääräinen paha olo, "levottomat jalat" jne...sietämätön olo, johon auttaa vain otettu annos. Jos olen myöhässä lääkkeen otossa, vaihdan retardin nopeavaikutteiseen, jotta pääsen pian eroon oireista. Vieroitusoireet liittyvät tuohon keskushermostoon vaikuttavaan Tramaliin, joka on kolmiolääke.
Tästä arsenaalista huolimatta (tässä on siis vain särkylääkitys, muita lääkkeitä on myös...) kipu on aika sietämätön. Itse asiassa proteesien laiton jälkeen tämä on pahin tilanne. Lonkkaproteesihan ei sinänsä särje tai satu, mutta kun siellä on jotain vialla, niin tilanne on toinen. Nyt on.
2 kommenttia:
Terevehdys!
Olen tuon lonkkaleikkauksen kokenut noin 6 vuotta sitten ja hyvin on pelannut onneksi, ei aina ole niin. Toivon, että vähitellen pääset särkylääkkeistä eroon!
Hyvää viikonloppua!
Kiitos! Silloin kun ensimmäinen lonkkaproteesi laitettiin, vuonna -85 toimenpide oli vielä suht harvinainen, mutta nykyäänhän niitä tehdään aivan liukuhihnalta. Ja yleensä onnistuvat. Ensimmäisellä kerralla olikin ihana tunne, kun kivut jäivät leikkauspöydälle, mutta sitä hankalammaksi tulee leikkaus ja myös toipuminen, mitä useammin joudutaan uusimaan...mutta toivossa on hyvä elää!
Lähetä kommentti