Järjen köyhyyttä?

Jokainen ymmärtää, että ihmisen ruumiin paino on lonkkien ja polvien päällä. Järkevä ymmärtää senkin, että on sitä parempi ja helpompi, mitä vähemmän sitä painoa on. Lonkkien ja polvien rasitteena.

Minäkin ymmärrän, mutta en aina YMMÄRRÄ. (näyttää muuten hassulta tuo sana)

Lapsien synnyttämisen jälkeen (sorry tytöt!) olen ollut ylipainoinen. Lisääntyvässä määrin. Erilaisilla laihdutuskuureilla pudottanut vuosien mittaan vaikka kuinka monta kiloa, mutta aina saanut ne kaikki takaisin ja korkojen kera.

Äsken siivoilin huushollia. Kyllä, pyörätuolissa istuen. Huomasin vaa'an. En ole sitä juuri voinut käyttää leikkauksen jälkeen, kun en kerran voi toisella jalalla astua. Mutta nyt änkesin itseni siihen. H-I-R-W-E-Ä-Ä-Ä!!!! Kaksi ja puoli kuukautta on aikaa leikkauksesta ja painoni on noussut vajaa 5 (viisi) kiloa! Ehkä se on joku tilapäinen nestehyökkäys, onhan?

selitys 1: en pääse liikkumaan
              ja siten kuluttamaan läskejä
selitys 2: elämä on ankeaa,
              joten syöminen ja nukkuminen ovat ainoat ilot
selitys 3: koska mieheni laittaa ruoan (on viimeiset vuodet aina laittanut)
              hän on varmaan alkanut tehdä LIHOTTAVAA ruokaa?

Menen huomenna uudelleen vaa'alle ja jos tilanne on sama, mietin sitten mitä tehdä. Nyt käyn hakemassa pakasteesta jäätelön ja menen huilaamaan!

röntgenkuvia

Kovin moni ei taida blogissaan esitellä näin henkilökohtaisia kuvia - kuvia ruumiinsa sisältä! Mutta tässä niitä tulee. Lonkkaproteeseja tähän kroppaan on laitettu jo kaikkiaan 6 kappaletta, oikeaan kaksi ja vasempaan neljä.

Tässä on kuva epäonnistuneesta proteesista vuodelta 2011. Tai tässä vaiheessa oltiin vielä toivorikkaita, sillä kuva on otettu heti leikkauksen jälkeisenä päivänä. Huomaatko taipuneen ruuvin yläreunassa. Ihmettelin sitä lääkärille ja hän kertoi, että edellisen proteesin (siis nro2) ruuvi oli irrottamisvaiheessa katkennut ja olivat jättäneet sen sinne!

Tässä ote sanelutekstistä 20.12.2010 kun olin menossa tuohon leikkaukseen:
Potilas tulee lähetteellä vasemman lonkan ongelmien vuoksi. Lonkka protetisoitu -84, kuppirevisio PFU:lla -94. Kliinisesti ja radiologisesti muoviosa rikkoutunut. Mekaaninen ääni kuultavissa. PFU kuppi ja acetabulum on hyvin pohjaltaan matala protruoinut jo. Onnistunee kuitenkin Trabekulaarikupilla. Varaudutaan trochanter-alueen luun siirtoon. Linkin vartta tuskin tarvitsee vaihtaa. Varmistetaan, että Linkin kupit ovat käytettävissä toimenpiteen yhteydessä.

No, tämä proteesi ei joko kiinnittynyt ollenkaan tai pysynyt paikallaan. Loppuvuodesta 2011 todettu, että se joudutaan uusimaan. Uusi leikkaus tehtiin tammikuussa 2012. Tällainen siitä tuli:

Jälkitarkastuksen 4.4. teksti saapui tänään ja siinä lukee mm. näin: Potilas sovittuun kontrolliin. Muutama laaja lonkkarevisio vasempaan tehty. Viimeksi kaksi kuukautta sitten laitettu Trabecular-puolikuuaugmentti ja myös kraniaalinen augmentti. Näiden kanssa nyt pärjännyt, kipuja ei juuri ole lonkassa ollut.
Statuksessa yleistila kohtalaisen hyvä. Pyörätuolilla liikkunut tähän asti. Nyt lonkan rtg-kuvassa ei muutoksia ensimmäiseen postoperatiiviseen kuvaan nähden, joten tilanne tämän suhteen varsin hyvä. Jatkossa saa alkaa laittamaan painoa tuntemusten mukaan vasemmalle lonkalle. Maksimissaan puoleen painoon asti. ....

Yliviivatun tekstin kanssa olen itse aivan eri mieltä. Mistähän se lääkäri on keksinyt ettei kipuja juuri ole ollut? Syön särkylääkkeitä maksimimäärän, joten en itsekään tiedä, kuinka kipeä olisin ilman lääkitystä. Ja lääkkeiden kanssakin lonkka on kipeä, sitä ei käy kieltäminen missään tapauksessa.

Kaikissa näissä uusintaleikkauksissa on jouduttu uusimaan vain kuppiosa, molempien lonkkien varsi on se, mikä ensimmäisen kerran on laitettu.

vaihtelevaa

Välillä kävelen kyynärsauvoilla, mutta tänäänkin melkein koko päivän kelasin pyörätuolilla. Jotenkin tuntui helpommalta, ei oikein jaksa ponnistella. Kivutkin on lisääntyneet, ehkäpä siellä lihakset hakevat paikkaansa ja tottakai joutuvat kovemmalle koetukselle kävellessä.

Pahinta on sellainen sähköisku-kipu. Se taas taitaa johtua hermoista, ehkä ne ovat puristuksessa? Ei tarvitse kuin hiukan tässä istuessa siirtää jalan asentoa, niin sähköisku iskee varpaista lonkkaan asti. Ei kiva.

Hyviä uutisia!

Tänään kävin jälkitarkastuksessa. Leikkauksesta on nyt 2 kuukautta aikaa. Samaan käyntiin oli ympätty laboratorio, röntgen ja lääkärin tapaaminen. Verikokeesta katsottiin senkka, crp ja hemoblobiini. Hb oli noussut 134 (kotiin lähtöarvo oli alle 100) joten saan lopettaa raudan syömisen.

Röntgenissä jo sydän hyppäsi kurkkuun, kun hoitajat hämmästelivät kuvia: "Ohhoh!" Kuvittelin tietysti, että nyt siellä on proteesi palasina tai jotain muuta ihmeteltävää. Sitä kuulemma vaan hämmästelivät, kun proteesi on niin valtavan kokoinen möhkäle.

Iso plussa Tyksin Kirurgiselle sairaalalle, sillä kaikki annetut ajat pitivät täsmälleen paikkansa! Lääkäriin pääsin jopa ennen aikaa. Mika Junnila tervehti iloisesti: "Kerrankin on iloisia uutisia!" Röntgenkuvissa näkyi, että proteesi on aivan samassa kohdassa kuin leikkauksen jälkeenkin, eli ei ole liikkunut eikä siis tod.näk. ole irtonaisena.

Nyt sain luvan ruveta kävelemään kyynärsauvoilla varaten leikatulle jalalle puolet painosta. No, se jäi tarkistamtta, että puolet jalan painosta vai puolet koko painosta? Ihana uutinen. Varovaisesti aloittelen joka tapauksessa. Vähän jouduin kinuamaan, mutta sain luvan ajaa autoa, kun kerroin, että minulla on automaattivaihteisto. Siitä on muuten ollut suunnaton apu, enhän joudu vasenta jalkaa käyttämään ollenkaan, kun kytkintä ei ole. Ihanaa, ulkomaailma alkaa taas avartua minulle mökkihöperölle!

Heti kotona kokeilin kävelyä ja suht hyvinhän se sujui. Kävelyssä auttaa ihan hirveästi se, että saa edes hiukan varata molemmilla jaloilla. Nyt vaan täytyy ottaa varovaisesti, sillä pää tuntuu vähän tohelolta. Ei saisi tasapaino heitellä, äkkiä sitä on kanttuvei!

Kahden kuukauden kuluttua menen uudelleen tarkastukseen, sitten otetaan uudet kuvat. Valittaessani oikeaa polvea lääkäri lupasi otattaa myös siitä kuvan. Joka tapauksessa sen leikkaus saa odottaa, jotta nyt leikattu jalka vahvistuu.

Niin, lääkäri näytti pienoismallista, kuinka proteesi on kiinnitetty ja kertoi myös, että huonot lihakseni oli kiinnitetty uudelleen ja eri paikkaan. Kävelyn joutuu kuulemma opettelemaan uudelleen. Tarkoitus on, että pystyisin kävelemään ontumatta, mutta se kuulemma vaatii tehokasta pakaralihaksen käyttöä. Saas nähdä!

Pyysin kopiota kuvasta ja sen myös sain. Näytänpä sen täällä seuraavalla kerralla. Aikamoinen rumilus.