Tänään kävin jälkitarkastuksessa. Leikkauksesta on nyt 2 kuukautta aikaa. Samaan käyntiin oli ympätty laboratorio, röntgen ja lääkärin tapaaminen. Verikokeesta katsottiin senkka, crp ja hemoblobiini. Hb oli noussut 134 (kotiin lähtöarvo oli alle 100) joten saan lopettaa raudan syömisen.
Röntgenissä jo sydän hyppäsi kurkkuun, kun hoitajat hämmästelivät kuvia: "Ohhoh!" Kuvittelin tietysti, että nyt siellä on proteesi palasina tai jotain muuta ihmeteltävää. Sitä kuulemma vaan hämmästelivät, kun proteesi on niin valtavan kokoinen möhkäle.
Iso plussa Tyksin Kirurgiselle sairaalalle, sillä kaikki annetut ajat pitivät täsmälleen paikkansa! Lääkäriin pääsin jopa ennen aikaa. Mika Junnila tervehti iloisesti: "Kerrankin on iloisia uutisia!" Röntgenkuvissa näkyi, että proteesi on aivan samassa kohdassa kuin leikkauksen jälkeenkin, eli ei ole liikkunut eikä siis tod.näk. ole irtonaisena.
Nyt sain luvan ruveta kävelemään kyynärsauvoilla varaten leikatulle jalalle puolet painosta. No, se jäi tarkistamtta, että puolet jalan painosta vai puolet koko painosta? Ihana uutinen. Varovaisesti aloittelen joka tapauksessa. Vähän jouduin kinuamaan, mutta sain luvan ajaa autoa, kun kerroin, että minulla on automaattivaihteisto. Siitä on muuten ollut suunnaton apu, enhän joudu vasenta jalkaa käyttämään ollenkaan, kun kytkintä ei ole. Ihanaa, ulkomaailma alkaa taas avartua minulle mökkihöperölle!
Heti kotona kokeilin kävelyä ja suht hyvinhän se sujui. Kävelyssä auttaa ihan hirveästi se, että saa edes hiukan varata molemmilla jaloilla. Nyt vaan täytyy ottaa varovaisesti, sillä pää tuntuu vähän tohelolta. Ei saisi tasapaino heitellä, äkkiä sitä on kanttuvei!
Kahden kuukauden kuluttua menen uudelleen tarkastukseen, sitten otetaan uudet kuvat. Valittaessani oikeaa polvea lääkäri lupasi otattaa myös siitä kuvan. Joka tapauksessa sen leikkaus saa odottaa, jotta nyt leikattu jalka vahvistuu.
Niin, lääkäri näytti pienoismallista, kuinka proteesi on kiinnitetty ja kertoi myös, että huonot lihakseni oli kiinnitetty uudelleen ja eri paikkaan. Kävelyn joutuu kuulemma opettelemaan uudelleen. Tarkoitus on, että pystyisin kävelemään ontumatta, mutta se kuulemma vaatii tehokasta pakaralihaksen käyttöä. Saas nähdä!
Pyysin kopiota kuvasta ja sen myös sain. Näytänpä sen täällä seuraavalla kerralla. Aikamoinen rumilus.
3 kommenttia:
Lämpimästi onnittelen, että kaikki on nyt hyvin ja saat alkaa tuon kävelyharjoittelun.
Oikein valoisia pääsiäisen pyhiä toipilaalle!
Kiitos, mummeli. Yritän hillitä itseäni ja välttää horjahtelut...iloista pääsiäistä myös sinulle!
Hienoa, että paraneminen edistyy. Sitä ei itse näin osaa ajatella edes kunnolla, miten suuri asia käveleminen on, mutta se on sitä!!
Otahan kuitenkin varovasti,että jatkokin sujuu yhtä hienosti.
Lähetä kommentti