Jokainen ymmärtää, että ihmisen ruumiin paino on lonkkien ja polvien päällä. Järkevä ymmärtää senkin, että on sitä parempi ja helpompi, mitä vähemmän sitä painoa on. Lonkkien ja polvien rasitteena.
Minäkin ymmärrän, mutta en aina YMMÄRRÄ. (näyttää muuten hassulta tuo sana)
Lapsien synnyttämisen jälkeen (sorry tytöt!) olen ollut ylipainoinen. Lisääntyvässä määrin. Erilaisilla laihdutuskuureilla pudottanut vuosien mittaan vaikka kuinka monta kiloa, mutta aina saanut ne kaikki takaisin ja korkojen kera.
Äsken siivoilin huushollia. Kyllä, pyörätuolissa istuen. Huomasin vaa'an. En ole sitä juuri voinut käyttää leikkauksen jälkeen, kun en kerran voi toisella jalalla astua. Mutta nyt änkesin itseni siihen. H-I-R-W-E-Ä-Ä-Ä!!!! Kaksi ja puoli kuukautta on aikaa leikkauksesta ja painoni on noussut vajaa 5 (viisi) kiloa! Ehkä se on joku tilapäinen nestehyökkäys, onhan?
selitys 1: en pääse liikkumaan
ja siten kuluttamaan läskejä
selitys 2: elämä on ankeaa,
joten syöminen ja nukkuminen ovat ainoat ilot
selitys 3: koska mieheni laittaa ruoan (on viimeiset vuodet aina laittanut)
hän on varmaan alkanut tehdä LIHOTTAVAA ruokaa?
Menen huomenna uudelleen vaa'alle ja jos tilanne on sama, mietin sitten mitä tehdä. Nyt käyn hakemassa pakasteesta jäätelön ja menen huilaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti