Energiaa valuu hukkaan

Työlästä tämä sairaslomalla olo. Alkuun olin kovinkin tarmokas, virkkasin ja neuloin ja yritin käyttää ajan hyödyksi. Mitä lähemmäs jälkitarkastus tulee, sitä saamattomammaksi tulen. Kaikki energia menee odotukseen, hermoilemiseen. Toivoisin vaan ajan kuluvan nopeasti (vaikka se kyllä nopeasti jo meneekin) että saisin TIETÄÄ, miten homma etenee.

Mahtaako kukaan muu niin kuulostella itseään kuin minä nykyään teen. Joka "askeleella" mietin sattuuko vai eikö satu? No, kyllä sattuu. Hiukankin kun asentoa vaihtaa, niin leikattu lonkka reagoi.

Keskiviikkona menen Tyksiin. Röntgenkuvien perusteella sitten lääkäri sanoo, millä konstilla jatkossa liikun. Pääsenkö kokonaan kepeistä (toiveajattelua) saanko varata ollenkaan tai hiukan vai vähän enemmän.

Jännittävää. Siitä riippuu niin paljon.