keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kaatua ei saa

Vahinko ei tule kello kaulassa. Aina sitä ei voi millään estää. Eilinen kaatuminen oli kyllä aivan turha. Laitoin aamulla työkengät, joita hiukan arvelin liian väljiksi. Niin sitten kävikin, sotkeuduin kenkiini ja kaaduin pitkin pituuttani juuri leikatun lonkan kyljelle. Olin liikkeellä vain yhdellä kepillä ja keskityin keskusteluun enkä jalkoihini.

Pääni löin seinään ja vasen käsi tuli mielettömän kipeäksi, mutta ei siitä luita rikkoontunut. Aamulla oli olo kuin tiejyrän alle jääneellä, mutta pikkuhiljaa jää vain pelko jäljelle. Mitä tapahtui keinonivelelle? Ehkä tässä tapauksessa voi sanoa, että onneksi on tuota pehmikettä kehossa! Ja se, että käsi kipeytyi, kertonee siitä, että lonkka ehkä säästyi täräykseltä.

En voi tietenkään mitään sille, että vähän väliä "kuulostelen" lonkkaa, että miltä se tuntuu. Sattuu, ei satu, sattuu...no, ainahan se sattuu. Ehkei tavallista enempää?

Keinonivelen saanut ei saa kaatua. Onkohan alkanut päästä heittää?

3 kommenttia:

mummeli kirjoitti...

Toivottavasti ei sattunut lonkan nivelelle mitään. Itse putosin korotetulöta tuoliltani heti kotiin päästyäni leikkauksesta ja onnio oli myötä, ei tullut mitään pahempaa seuraukseksi. Toivottavasti kaikki nyt menee hyvin ja kaikki kaatumisen kivut selviää terveeksi pian!

kosotäti kirjoitti...

Hei, nyt vasta eksyin blogiisi,ja luin mielenkiinnolla kaikki jutut.
Olet sie aika rääkin käynyt läpi.
Onneksi tuossa kaatumisessa ei tapahtuntut mitään peruuttamatonta.
Ihailla täytyy sisuasi mennä eteenpäin ja tehdä ihania käsitöitä, vuoteessa selälläni miekin neulon ja virkkaan, pidän käsiä hieman alenpana kuin sie kuvassasi, ja joskus tuen tyynyillä.
Olen sairaseläkkeellä selkärangan rappeutuman takia,ja paljon muitakin nivelrikon kuluttamia nikamia on. Jossain vaiheessa eteen tulee tuo lonkka leikkaus, ei kuulemma ole vielä ajankohtainen.

Voimaa ja iloa siun elämään.

tulen toistekkin. Koso-täti

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Mummeli, auts...vielä sekin, että nuo leikkaukset on ihan hirrrrveän kalliita. Toivoisi, ettei pilaisi jollakin kaatumisella!

Kosotäti, tervetuloa! Sellaista elämä on, yhdellä yhtä ja toisella toista. Harva vaihtaisi osia toisen kanssa - omiin vaivoihinsa on tottunut...