keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Tuomio loppuiäksi

Kävin 6.3. Tyksissä kuuntelemassa tietokonetomografian tulokset.

Ensin hyvä uutinen: keinonivel näyttää olevan hyvin kiinni, ei siis merkkejä irtautumisesta. Se, että acetabulum (klik) on puhki 2 cm:n alueelta, ei ollut mitään uutta, se on kuulemma jo pitkän aikaa ollut puhki. Koska minulla on synnynnäinen lonkkavika ja leikkauksia on monta takana, luusto on käynyt vähäiseksi eikä keinonivelelle ole enää kunnolla paikkaa, mihin kiinnittyä.

Sitten ne huonot - tosi huonot - uutiset: En tule koskaan enää kävelemään ilman kyynärsauvoja. Tuosta noin vaan lääkäri sen sanoi. Yhtäkkiä olikin tilanne muuttunut. Edellisellä kerralla vielä minulle kerrottiin, miten lihaksia on siirrelty, että voisin kävellä ilman ontumista. Nyt onkin niin, että en pysty kävelemään "koska siellä ei ole mitään lihasta tukemassa".

Lääkärin mukaan olen paras esimerkki siitä, miten huonosti näissä revisioleikkauksissa voi käydä. Mutta sitten hän alkoikin lohduttaa: "Pitää muistaa, ettei näissä operaatioissa ole sentään tullut tulehduksia. Saat olla iloinen, että on vielä jalka. Toisilta on jouduttu nivel poistamaan ja joiltakin ambutoimaan koko jalka!"

Todella, kylläpä minä saan olla iloinen!

Mervi

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Huomenna tuomiolle


Mervi


eläkeläiset,ihmiset,lääkärit,lääketiede,naiset,terveydenhoito

Huiiiii! Huomenna selviää, millaiseksi lähitulevaisuuteni muodostuu. Menen käymään Tyksissä ortopedi Mika Junnilan luona. Tietokonetomografia on otettu jo ajat sitten, mutta nyt vasta pääsen kuulemaan sen tulokset.
Onkohan tuo enää minkään hoitotakuun piirissä, kun marraskuussa otin yhteyttä sairaalaan, että kaikki eivät ole leikatussa lonkassa kunnossa. Lääkäri päätti aloittaa tutkimukset tuosta tt-kuvauksesta, joka otettiin siitä kahden kuukauden päästä, mutta tulokset kuulen vasta nyt. Kaikkiaan aikaa on siis kulunut reilu 4 kuukautta! Koko tämän ajan olen vain odottanut. En ole uskaltanut kovin jumpatakaan, koska tietyt liikkeet aiheuttavat rutinaa keinonivelen seudulla - pelkään että se johtuu siitä, että proteesi on irti. Mielestäni on tolkuttoman typerää, että näin kauan menee, ennenkuin selviää edes, mikä on tilanne, puhumattakaan siitä, että olisin saanut asianmukaista hoitoa - esim. fysioterapiaa.

Näytä tiedotJännittää aika lailla. Alitajuisesti olen ollut koko ajan pelko takaraivossa, että mitenkähän tässä käy? Mutta huomenna se siis selviää! Olisin halunnut mieheni mukaan lääkäriin, kyllä, ensimmäistä kertaa elämässäni. Työesteiden vuoksi hän ei kuitenkaan kykene sitä järjestämään. Asia on nimittäin niin, että olen liian "kiltti" enkä uskalla sanoa, miten asiat koen. Todennäköisesti nytkin vaan nyökyttelen ja sanon, että "kai minä sitten pärjään..." Vaikka tosiasia on, etten minä pärjää tässä kunnossa... Jos mieheni olisi mukana, hän ottaisi selvää asioista ja VAATISI niihin korjausta.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Arthryl taitaa sittenkin tehota

Lääkearsenaalini on aika iso, roppia on moneen "lähtöön". Joskus tuntuu, että sivuoireet ylittää hyödyt...noeikainysentään! Hetken päästä lääkkeenotosta alkaa suuta kuivaa, siitä vielä vähän ajan päästä tulee kova hiki, aina väsyttää, vieroitusoireet tulee illalla, jos on unohtanut ottaa jne...Eikä aivan mitätön ole rahallinenkaan puoli, vaikkei minun lääkemenoni huimat ole. Ei ole koskaan tullut vielä lääkekatto vastaan.

Jokin aika sitten päätin, että jätän Arthrylin pois. Olin lukenut amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa todettiin, että lääke on aivan turha, mutta että sen käyttö ei ole myöskään haitallista. Olen nyt ollut ehkäpä joulusta asti ilman Arthryliä. Nyt alkaa näkyä - tai siis tuntua - oireet. Leikkaamaton polveni on aikas kipeä. Ei toki aina, mutta rasituksesta tai esim. väärästä nukkuma-asennosta. Siinä on ollut jo 10 vuotta sitten selvä nivelrikko.

En ole selvillä lääkkeiden vaikuttamisprosessista. Joskus kuuntelin siitä lääkärin luennon ja oli kyllä mielenkiintoista kuunneltavaa. Miten se voidaan määrittää, että Arthryl vaikuttaa juuri polvessa? Miksi ei muissa rikkoisissa nivelissä? Mutta näin se ilmeisesti vain on. Monet ovat kertoneet, että ovat saaneet Arthrylistä avun juuri polven vaivoihin.

Kun kerran poisjättäminen aiheutti oireiden pahenemisen niin tottakai otin Arthrylin uudelleen dosettiin.  Niin, ja nyt nostin annostuksen lääkärin alunperin määräämälle tasolle. Aiemmin otin vain illalla yhden tabletin, nyt otan aamuin illoin. Saa nähdä, miten kauan kestää, että alkaa vaikuttaa?

lauantai 16. helmikuuta 2013

Ei voi potilas itse valita

Joitain muutoksia potilaan oikeuksiin valita itse hoitopaikkansa on tullut ja tulossa, mutta erikoissairaanhoidon osalta se ei taida olla mahdollista.

Kuten aiemmin olen kirjoittanutkin, olen harmissani siitä, etten voinut jatkaa koko ikäni kestänyttä hyvää hoitosuhdetta Ortonissa (ent. Invalidisäätiö) Helsingissä. Kävin pienoisen taistelun asiasta muutettuani Tyksin alueelle  vuonna 2001 ja hävisin sen - piti tyytyä Tyksin hoitoon, leikkauksiin ja lääkäreihin.

Nyt olen taas saman asian edessä ja toivorikkaana lähetin kyselyn Ortoniin. Sain tällaisen vastauksen

Jos Tyks ei suostu tekemään lähetettä ja maksusitoumusta meille, on ainoa vaihtoehto
tulla itsemaksavana.
Me olemme ortopedinen erikoissairaala, Tyksin "pärjäämiseen" en valitettavasti osaa ottaa kantaa.
Kannattaa varmaankin yrittää saada sieltä lähete ja maksusitoumus tänne.
 
 
Tuo pärjääminen on kommentti kysymykseeni, pärjääkö Tyks osaamisessa Ortonille...diplomaattinen vastaus, eikö totta?


lauantai 9. helmikuuta 2013

metalloartefaktasta huolimatta on selvää, että acetabulum on puhki

Sain postissa röntgenlääkärin lausunnon tietokonetomografia-tutkimuksen tuloksista. Kirjoitin siitä jo toisessa blogissani, joten kopioin sen tähän sellaisenaan.

Nyt sen ymmärrän, että voi olla viisautta, ettei kaikkia potilaspapereitaan pääse yksin näkemään. 

Olin tietokonetomografiassa 22.1. Siitä oli määrä selvitä, onko lonkkaproteesini jälleen irti vai onko pysynyt paikallaan. Tämä siis sen jälkeen, kun samaan vasempaan lonkkaan on laitettu 4. proteesi. Ensimmäisen kerran vuonna -84 sitten uusinta -94. Vielä isompi uusintaleikkaus tehtiin v. 2011, joka epäonnistui ja se korjattiin v. 2012.

Sain lääkäriajan tulosten kuulemista varten vasta 6.3. enkä millään jaksa odottaa sinne asti. Soitin poliklinikalle ja kun ei kukaan ehtinyt tulkita röntgenlääkärin lausuntoa, pyysin lähettämään sen minulle kotiin. Puhelimeen vastaaja (ei kuulemma ollut sairaanhoitaja) sanoi, ettei hän ymmärrä siitä mitään- enkä siis tietenkään minäkään.

Tällainen röntgenlääkärin lausunto:


metalliartefakta
luinen acetabulum
kaudaalireuna
ramukset
SI-nivelet
symfyysi

Viisasta on teksti, mutta tarkoittaako se hyvää vai pahaa? Haluaisin uskoa hyvää, mutta pahat aavistukset täyttävät ajatukseni. Tuo "luisen a:n pohja vasemmalla on 2cm levyiseltä alueelta puhki" kuulostaa pahaenteiseltä. Ja tuokin "proteesin kuppiosan pohja ei ole tässä ...pohjassa kiinni vaan ....kupin ja ohuen ohuen luisen....väliin jää enimmillään n.2 cm levyinen tila". Hui kamalaa!

Minä olen kyynikko ja aika usein ajattelen asiat pahimmalla mahdollisella tavalla. Nytkin näen itseni taas kerran ja vielä isompaan leikkaukseen menossa. Lääkäri kertoi, että on vielä yhdenlainen mahdollisuus olemassa. Jossain ulkomailla (Belgia?) tehdään henkilökohtaisesti muotoiltuja proteeseja, jotka ovat hirveän kalliita ja niitä on tehty Suomessa vasta yksi. Arvelinkin hänelle, että mielelläänkö haluaisi sellaista olla kokeilemassa. Mutta minä vaan en haluaisi jälleen olla koekaniinina.

Väistämättä tulee mieleen, miten pärjään putiikkini kanssa. Kahtena vuotena olen joutunut ottamaan palkatun työntekijän ja vaikka molempiin olen saanut työvoimatoimiston tuet, silti yrityksen talous on mennyt vuodeksi kuralle. En missään tapauksessa haluaisi olla jälleen siinä tilanteessa.

Yritin saada unta, mutta ei se tullut (kello on nyt 0:18) kun rupesin miettimään, miten onnistuisin, jos joudun lopettamaan Pellavasydän-yritykseni?  ÄÄÄÄh, ei ei ei! Se on ensinnäkin ihan hirveä homma -  tavaraa on hurjankauheanpaljonliikaa - ja toisekseen, mitä sitten sen jälkeen? Jos niin onnekkaasti kävisi, että joku ostaisi "koko höskän" minun pitäisi kuitenkin jotain jättää itselleni ja mihin minä niitä sitten varastoisin?


Ja mitä minä sitten tekisin? Onneksi positiivinen osa aivoistani alkaa tässä kohtaa hälyttää tuttua signaaliaan "Asioilla on tapana järjestyä" 
Tähän loppuun tällainen ikivanha kuva albumistani. Minkähän ikäinen tässä lienen, neljä ehkä? Olen Invalidisäätiöllä, missä paljon vietin aikaa. Minulle tehtiin alle kouluikäisenä n. 7 lonkkaleikkausta. Olisipa kiva tietää, missä vaiheessa tällainen kuva on otettu, ennen leikkausta vai sen jälkeen, olinko kipeä - ainakin ilme on jokseenkin kärsivän näköinen.




Oho, kovasti menikin mieli matalaksi! En voi itseäni palkita edes hyvällä syömisellä, sillä olen aloittanut Nutrauksen, enkä uskalla antaa houkutukselle valtaa....

torstai 7. helmikuuta 2013

Kohta selviää

Soitin tänään "tekonivelosastolle" - niin puhelimeen vastattiin.
Kerroin, että olen ollut tietokonetomografiatutkimuksessa ja lääkäriaika on vasta kuukauden päästä, joten haluan nyt tietää tulokset.

Tietysti sieltä yritettiin katsoa uutta lääkäriaikaa, mutta ei löytynyt. Sanoin, etten tarvitse uutta aikaa, tulen kyllä 6.3. Haluan vain, että joku lukee sen tekstin minulle. Tämä hoitaja kertoi, että on "väärä ihminen" kun ei ole edes sairaanhoitaja. Pyysin, että kuka vaan voi sen minulle kertoa, että onko proteesi irti vai kiinni. Hän sanoi, että tektiä on paljon, eikä missään sanota suoraan eikä oikeastaan mitään, mistä ymmärtäisi mitään!

Silloin keksin: kysyin voiko hän lähettää sen paperilla minulle kotiin ja se tärppäsi! Hoitajakin kuulosti huojentuneelta tästä ratkaisusta.

Minulla on ensi viikolla terveyskeskuslääkärille aika. Jos se paperi täysin käsittämätöntä tekstiä on, niin hän kyllä tulkinnee sen minulle. Nyt alkoi jännittää - mitähän sieltä selviää?

Mervi

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kerrotaankohan minulle omat tulokseni?

Tänään tuli Tyksistä kirje.
Siinä ilmoitettiin lääkäriaika 6.3.2013. Silloin siis pääsisin kuulemaan tulokset tietokonetomografiasta, joka on otettu 22.1.2013. En aio odotella enää kuukautta.

Soitan sinne huomenna ja pyydän saada tietää tulokset. Jos niitä ei aiota kertoa, aion VAATIA niitä. Eikö minulla sentään olisi oikeus omien tulosteni kuulemiseen, jos ne kerran ovat selvillä?

Huomaatteko, olen nyt jo kiukkuinen, vaikka en edes tiedä, mitä puhelimessa sanotaan. Olen vaan niin skeptinen, että arvelen puhelimeen vastaavan hoitajan sanovan, ettei hänellä ole oikeutta kertoa - lääkäri sitten kertoo. Ja minä vastaan, että......

Mervi