perjantai 30. maaliskuuta 2012

Energiaa valuu hukkaan

Työlästä tämä sairaslomalla olo. Alkuun olin kovinkin tarmokas, virkkasin ja neuloin ja yritin käyttää ajan hyödyksi. Mitä lähemmäs jälkitarkastus tulee, sitä saamattomammaksi tulen. Kaikki energia menee odotukseen, hermoilemiseen. Toivoisin vaan ajan kuluvan nopeasti (vaikka se kyllä nopeasti jo meneekin) että saisin TIETÄÄ, miten homma etenee.

Mahtaako kukaan muu niin kuulostella itseään kuin minä nykyään teen. Joka "askeleella" mietin sattuuko vai eikö satu? No, kyllä sattuu. Hiukankin kun asentoa vaihtaa, niin leikattu lonkka reagoi.

Keskiviikkona menen Tyksiin. Röntgenkuvien perusteella sitten lääkäri sanoo, millä konstilla jatkossa liikun. Pääsenkö kokonaan kepeistä (toiveajattelua) saanko varata ollenkaan tai hiukan vai vähän enemmän.

Jännittävää. Siitä riippuu niin paljon.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Taitaa lihaskunto heiketä?

En ole pitkään aikaan tätä toista blogiani päivittänytkään. Kerronpa siis, että täällä sitä vielä kitkutellaan ja katsellaan "avaraa maailmaa" vain omien ikkunoiden kautta ja aika alhaalta käsin, pyörätuolista nimittäin.

Onneksi osasin suht hyvin tähän valmistautua, joten suht hyvin on myös mennyt. Tietysti asiaa auttaa se, että tämä tuskin jää pysyväksi tilaksi, vaan hetken päästä pääsen avarammille vesille tai laitumille,  niinkuin sanotaan.

Mökkihöperyyden estämiseksi televisio ja erityisesti netti ovat hyvät olla olemassa. Ihan tuntuu, niinkuin olisi jonkun ihmisen tavannutkin, kun lukee blogeja tms. Puhelimessa puhun paljon. Saan lähes reaaliaikaiset tiedot putiikistani ja sekin lievittää ikävää.

En ole siis yhtään kävellyt, en edes keppien kanssa, puhumattakaan siitä Fordista! Sängystä nousen suoraan pyörätuoliin, sillä menen vessaan ja siirryn pytylle. Kelaillen menen pöydän ääreen ja istun edelleen pyörätuolissa. Taas takaisin sänkyyn, yhtään askelta en ota - vain pyörähdys siirtymiseen. Yhdellä jalalla seisominenkin tuntuu jo aika raskaalta.

Olen päätellyt, että ne vähäisetkin voimat tuosta ns. terveestä jalasta ovat liuenneet johonkin. Mutta. Kai lihasvoima pikkuhiljaa palaa sitten, kun taas alan jalkoja käyttää. Jälkitarkastukseen (vai lieko vain väliaikatarkastus) on aikaa enää vajaa kaksi viikkoa! Sitten kuulen, missä määrin saan alkaa varata leikatulle jalalle. Ehkäpä nousen pystyasentoon, otan kepit taas käyttöön ja alan opetella kävelemistä!

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Löytyykö mitään kiinnostavaa?

Tämän blogini kirjoituksiin ei ole tullut montaakaan kommenttia. En siis tiedä ollenkaan, mitä te lukijat tästä pidätte.

 Oletteko löytäneet jotain hyödyllistä tietoa? Onko ollut lohdullista huomata, että jollain toisellakin on samanlaisia kipuja ja kysymyksiä? Herättääkö joku asia lisää kysymyksiä? Mistä olisit halunnut lukea?

Vai olitko pettynyt, kun poistuit blogista...

Lisäsin oikealle sivupalkkiin kyselyn, johon toivon sinun vastaavan. Pääset helpolla, vain rasti ruutuun, eikä kukaan voi tunnistaa sinua. Minulle kertyisi hyödyllistä tietoa, kun suunnittelen tulevia kirjoituksia.
Toki olen oikein iloinen, jos kirjoitat kommentin ja kerrot mielipiteesi.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Huonot polvet ja Arthryl

Tämä ei ole ammatti-ihmisen kirjoittamaa faktaa, vaan käyttäjän huomioita ja kuulopuheita...

Kymmenen vuotta sitten ortopedi totesi röntgenkuvien perusteella, että minulla on 80-kymppisen polvet eli pahasti kuluneet. Tuolloin pääsin=jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle kaikkien vaivojen yhteisvaikutuksesta. Siitä muutaman vuoden päästä vasempaan polveen laitettiin proteesi. Siitä ei tullut hyvä. Leikkauksen jälkeen oli muutaman viikon ihan järjettömän kova kipu, joka onneksi hellitti. Kivuliaaksi polvi silti jäi ja epäluotettavaksi. Aloin kulkea kyynärsauvan avulla. Myöhemmin lääkäri totesi, että siihen oli laitettu liian "kevyt" proteesi, joka antaa periksi sivusuunnassa. Hän olisi uusinut sen heti, mutta minä en ollut valmis.

Tuolloin joku  lääkäri, taisi muuten olla kipupoliklinikalla, suositteli Glukosamiinisulfaattia eli Arthryliä. Apteekkari varoitteli ilmavaivoista,  mutta kertoi lääkkeen myös auttaneen hänen vaivoihinsa. Jonkun aikaa syötyäni havaitsin, että todella, polvikivut hellittivät! Olen jatkanut lääkkeen syömistä vaihtelevasti.
Joskus sain reseptin jauhemuotoiseen lääkkeeseen ja se jäi syömättä. Ensinnäkin sen ottaminen tahtoi unohtua, kun ei voinut laittaa dosettiin ja toisekseen jauhe veteen liuotettuna on aikas pahan makuista. Toki tabletissakin on jollekin nielemistä, mutta minä olen niin hyvä nielemään  isojakin mollukoita, että tämäkin menee toisten lisänä - kaikki kerralla vaan kurkkuun!

 


Tuttavani kertoi samanlaisia kokemuksia. Hän ei syö lääkettä säännöllisesti, mutta kun polvikipu iskee hän ottaa kuurin ja se auttaa.

Luin lehdestä amerikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan glugosamiinisulfaatin parantavasta vaikutuksesta ei ole todettu olevaan tieteellistä näyttöä, mutta kun ei siitä haittaakaan ole, niin ei ole tarpeen kieltääkään.

Viime vuonna tehdyn lonkkaleikkauksen jälkeen hämmästelin, kuinka hyvin ns. terve jalka kesti koko painon, kun en toisella jalalla saanut varata. Sekä lonkka, jossa on proteesi, että polvi toimivat moitteettomasti.
Tämän reilu kuukausi sitten tehdyn uusintaleikkauksen jälkeen  tilanne onkin yhtäkkiä toinen. Lonkka vielä menettelee, mutta tuo terveen puolen polvi on ihan känkkäränkkä-tuulella. Rutisee ja rahisee. Olenkin jo kertonut, että siirryin pyörätuoliin, osittain sen tähden, että terve jalka tuntuu täysin epäluotettavalta.

Lisäsin Arthryl-annostukseni kaksinkertaiseksi. Siis, lääkäri olikin määrännyt yhden tabletin kaksi kertaa päivässä, mutta minä olen syönyt sitä vain yhden, aamulääkkeiden mukana dosetista. Nyt siis aloin ottaa myös illalla toisen.

Tänä aamuna tutkiskelin asiaa, ja totesin, että polvikipu on hellittänyt! Ei toki se kokonaan ole poistunut, mutta hellittänyt. Muistan kuulleeni tai lukeneeni, että tämä glugosamiinisulfaatin toimintaperiaate on sellainen, että se lisää/kasvattaa omaa rustoa nivelpintoihin, tai missä sitä nyt onkaan? Tässä linkissä on oikeaa tietoa lääkkeestä, sen vaikutuksesta ja käytöstä.

Summasummarum: Minun kohdallani Arthryl on auttanut, haittavaikutuksia ei ole ilmaantunut (ei edes niitä ilmavaivoja) ja voin suositella muillekin polvivammaisille. Mitenkähän se lääkeaine muuten tietää mennä juuri polviniveleen, eikä esim. sormiin tai varpaisiin?

Onko sinulla lukijani kokemuksia tästä Glugosamiinisulfaatti-lääkkeestä?