Olin tänään terveyskeskuslääkärillä. Nuori nainen, vieras minulle. Meillä synkkasi oikein hyvin. Hän osasi puhua tarpeeksi nopeasti, saimme kaikki - monen monta erillistä - asiat käytyä läpi. Vaikka etenimme nopeasti, jäi silti sellainen olo, että huolellisesti lääkäri niihin paneutui.
Sain lähetteen röntgeniin polvesta, jonka päälle putosin. Toinen lähete kirjoitettiin fysioterapiaan - kiireellisenä. Kolmas lähete moniin verikokeisiin. Ja vielä neljäs laihdutusleikkaukseen. No, ei noita tietysti ihan liukuhihnalta kirjoiteltu. Esim. laihdutusleikkauksesta olen saanut jo perusteellista infoa, joten lääkärin ei tarvinnut sitä selittää. Eikä lähetettä vielä valmiiksi saatu, ensin tarvitaan verikokeet ja muutakin seurantaa.
Kaksi reseptiä lähti mukaani. Olenkin kertonut syöväni Voltarenia, joka on vaihdettu apteekissa Diclomexiksi. Sittemmin apteekilla on ollut jotain toimitusvaikeuksia tuosta jälkimmäisestä ja Voltarenista taas ei saa Kela-korvausta, joten olen joutunut ottamaan kolmatta vaihtoehtoa. Hintaero kalliimman ja halvimman välillä on ollut lähes 20 euroa. Tuo uusin ja halvin ei mielestäni ole vaikuttanut ollenkaan samalla lailla.
Kysyin tätä asiaa lääkäriltä ja hän hiukan epäröi, mutta oli sitä mieltä, että kun lääkäri kirjoittaa reseptiin "ei vaihdeta" silloin alkuperäinen (Voltaren) on Kela-korvattava. Saas nähdä!
Kyllä tulee hyvä mieli, kun on hyvin palveltu! Vielä kun tietäisi, että seuraavalla kerralla on tämä sama mainio lääkäri, niin kyllä sitten kelpaisi....
perjantai 24. elokuuta 2012
maanantai 20. elokuuta 2012
Sekä että
Tänään vietiin sairaalasänky pois. Äkkiä se vaan on 7 kuukautta mennyt, kuin siivillä...! Ensi yönä täytyy ottaa kunnon tujaus nukahtamislääkettä, muutoin on tiedossa levoton yö. Hamuilen olematonta apinapuuta ilmaa haroen ja ihan vaakasuorassa nukkuminen on outoa, kun on tottunut säätelemään pohjan mallia. Huoks!
En ole tainnut täällä kertoakaan, että putosin tuolilta. Juu-u sillai voi käydä! Työtuolini on sellainen, että pyörät sijaitsevat liian lähellä toisiaan ja tuoli muutenkin on kiikkerä ja kevyt. Kurkottelin lattialta jotain ja hupskeikkaa putosin. Onneksi ei ollut kukaan katsomassa kun raahauduin toisen tuolin lähelle. Sen avulla pääsin kuin pääsinkin ylös. Pahiten loukkaantui proteesipolvi. Ensin oli tietysti tosi kipeä, sitten tuntui helpottavan, mutta kyllä se vaan edelleen vihoittelee. Suoristaessa tuntuu pahiten. Paha pelkoni hiipii aina silloin tällöin mieleen - että proteesi olisi mennyt rikki. Eikai?
Perjantaina menen käymään tavallisella terveyskeskuslääkärillä ja asioita onkin kertynyt pitkä lista. Ehkäpä tuo polvi kuvataan, niin saan siitä rauhan - tai sitten alkaa vielä pahempi piina. Sitten pyydän lähetettä sinne fysioterapiaan ja lisää särkylääkettä. Ja muutama muukin asia vielä....
Tyksiin menen tieskuinkamonenteen jälkitarkastukseen kahden viikon päästä, 5.9. En tiedä, mitä siltä käynniltä odotan. Tulee, mitä on tullakseen.
Mervi
En ole tainnut täällä kertoakaan, että putosin tuolilta. Juu-u sillai voi käydä! Työtuolini on sellainen, että pyörät sijaitsevat liian lähellä toisiaan ja tuoli muutenkin on kiikkerä ja kevyt. Kurkottelin lattialta jotain ja hupskeikkaa putosin. Onneksi ei ollut kukaan katsomassa kun raahauduin toisen tuolin lähelle. Sen avulla pääsin kuin pääsinkin ylös. Pahiten loukkaantui proteesipolvi. Ensin oli tietysti tosi kipeä, sitten tuntui helpottavan, mutta kyllä se vaan edelleen vihoittelee. Suoristaessa tuntuu pahiten. Paha pelkoni hiipii aina silloin tällöin mieleen - että proteesi olisi mennyt rikki. Eikai?
Perjantaina menen käymään tavallisella terveyskeskuslääkärillä ja asioita onkin kertynyt pitkä lista. Ehkäpä tuo polvi kuvataan, niin saan siitä rauhan - tai sitten alkaa vielä pahempi piina. Sitten pyydän lähetettä sinne fysioterapiaan ja lisää särkylääkettä. Ja muutama muukin asia vielä....
Tyksiin menen tieskuinkamonenteen jälkitarkastukseen kahden viikon päästä, 5.9. En tiedä, mitä siltä käynniltä odotan. Tulee, mitä on tullakseen.
Mervi
perjantai 10. elokuuta 2012
fysioterapeuttia tarvitaan
Ei tule kävelemisestä ilman keppejä mitään, ei tule ei...
Kovin innokkaasti en ole jumpannut, mutta yrittänyt pitää kiinni jokailtaisesta lyhyestä sessiosta. Käyn läpi muutaman liikkeen, joiden arvelen vahvistavan pakaralihasta. Eipä silti - olen huomannutkin selvää vahvistumista. Mutta se ei riitä.
Ollenkaan en kykene seisomaan yhdellä jalalla, siis sillä leikatulla. Toisella kyllä. Ilmeisesti lihakset ovat siis niin surkastuneet, että eivät anna tarpeeksi tukea.
Tänään soitin fysioterapiaan ja pyysin apua. Tarvitsen vielä lääkärin lähetteen. Mielestäni se on ihan turhaa ja vain niukkojen resurssien tuhlausta. Eihän se nuori lääkäri mitään tiedä minulle tehdyistä operaatioista. Selitän siis hänelle elämäni stoorin, kaikki ne 15 leikkausta ja kerron, mikä on ongelma. Sitten sanon, mitä tarvitsen ja hän kirjoittaa lähetteen. Yhtä hyvin olisin voinut mennä suoraan sinne fysioterapiaan ja siellä joku jumppari olisi kuunnellut saman tarinan ja osaisi kyllä neuvoa. No joojoo, eihän se noin mene, ei...
Odottelen siis ensin lääkäriaikaa ja sitten sen lähetteen lähettämistä ja sitten odottelen aikaa sieltä fysioterapiasta ja sitten pääsen "rääkättäväksi". Odotan sitä.
Kovin innokkaasti en ole jumpannut, mutta yrittänyt pitää kiinni jokailtaisesta lyhyestä sessiosta. Käyn läpi muutaman liikkeen, joiden arvelen vahvistavan pakaralihasta. Eipä silti - olen huomannutkin selvää vahvistumista. Mutta se ei riitä.
Ollenkaan en kykene seisomaan yhdellä jalalla, siis sillä leikatulla. Toisella kyllä. Ilmeisesti lihakset ovat siis niin surkastuneet, että eivät anna tarpeeksi tukea.
Tänään soitin fysioterapiaan ja pyysin apua. Tarvitsen vielä lääkärin lähetteen. Mielestäni se on ihan turhaa ja vain niukkojen resurssien tuhlausta. Eihän se nuori lääkäri mitään tiedä minulle tehdyistä operaatioista. Selitän siis hänelle elämäni stoorin, kaikki ne 15 leikkausta ja kerron, mikä on ongelma. Sitten sanon, mitä tarvitsen ja hän kirjoittaa lähetteen. Yhtä hyvin olisin voinut mennä suoraan sinne fysioterapiaan ja siellä joku jumppari olisi kuunnellut saman tarinan ja osaisi kyllä neuvoa. No joojoo, eihän se noin mene, ei...
Odottelen siis ensin lääkäriaikaa ja sitten sen lähetteen lähettämistä ja sitten odottelen aikaa sieltä fysioterapiasta ja sitten pääsen "rääkättäväksi". Odotan sitä.
perjantai 13. heinäkuuta 2012
Arthryl - Glukosamiinisulfaatti
Olen erittäin huono pitämään lääkkeeni ja reseptit järjestyksessä. Aina pääsee joku loppumaan ja reseptit on tyhjiä tai vanhentuneita!
Nyt pääsi Arthryl loppumaan. En ole käyttänyt vähään aikaan. Tällä viikolla on jalat olleet ihan kamalan kipeät. Polvet särkee. Ensin ajattelin, että se on tämä surkea ilma, matalapaine ja kaikkea.
Ehkäpä tuo glugosamiini on sittenkin vaikuttava lääke, ehkä siitä on oikeasti hyötyä. Tai käänteisesti: jos sitä ei käytä, sen puuttumisen huomaa. Asia ratkeaa, kunhan saan vanhentuneen reseptin uusittua. Tietysti lääkettä pitää syödä vähän aikaa ja sitten vasta voi sanoa, vaikuttaako se.
Voi kyllä olla, että sitten onkin jo sateet menneet ja taaskaan en tiedä, vaikuttaako Arthryl vai ei. Luulen niin.
Nyt pääsi Arthryl loppumaan. En ole käyttänyt vähään aikaan. Tällä viikolla on jalat olleet ihan kamalan kipeät. Polvet särkee. Ensin ajattelin, että se on tämä surkea ilma, matalapaine ja kaikkea.
Ehkäpä tuo glugosamiini on sittenkin vaikuttava lääke, ehkä siitä on oikeasti hyötyä. Tai käänteisesti: jos sitä ei käytä, sen puuttumisen huomaa. Asia ratkeaa, kunhan saan vanhentuneen reseptin uusittua. Tietysti lääkettä pitää syödä vähän aikaa ja sitten vasta voi sanoa, vaikuttaako se.
Voi kyllä olla, että sitten onkin jo sateet menneet ja taaskaan en tiedä, vaikuttaako Arthryl vai ei. Luulen niin.
keskiviikko 4. heinäkuuta 2012
Edistystä
Näköjään se on vain pakko, joka saa meikäläisen yrittämään!
Olen ollut täysin riippuvainen lähipiirin ystävällisestä avusta, kun putiikkini muutettiin kadulta toiselle. Se kiukuttaa suunnattomasti, kun ei voi itse tehdä mitä haluaisi. Aivan ylivoimaisiin ponnistuksiin olen kuitenkin ryhtynyt, kun kellon ympäri olen - jos ei muuta niin - töitä "valvonut".
Nyt vaihdoin niin päin, että pyörätuoli on liikkeessä ja kotona kävelen kyynärsauvojen kanssa. Uudessa liikkehuoneistossa on niin leveät käytävät, että siellä onnistuu pyörätuolilla huristelu. Jalat eivät väsy yhtä paljon, eikä ole paino nivelillä. Toisekseen voin kuljettaa tavaraa. Oli se aika koominen näky, kun sisareni kanssa siirrettiin pöytää - hän myös huonosti liikkuvana kantoi edellä ja minä pyörätuolissa kipittäen perässä!
Asiakkaat eivät ole kiinnittäneet MITÄÄN huomiota pyörätuoliini. Minusta se on hienoa, hyvin kasvatettua porukkaa - vaikka tuskin kukaan muukaan on tavannut pyörätuolissa istuvaa myyjää? Kotona joudun sitten vähän enemmän pinnistelemään, kun ei ole sitä tuolia, johon rojahtaa. On jaksettava sinnitellä kepeillä, tai yhdelläkin kävely onnistuu.
Näin sitä täällä edistytään. Kun on pakko. Tuntuu siltä, että kyllä tuo leikattu lonkka kestää ja kipu vähenee päivä päivältä - siinä auttaa Tramal ja Voltaren.
Mervi
Olen ollut täysin riippuvainen lähipiirin ystävällisestä avusta, kun putiikkini muutettiin kadulta toiselle. Se kiukuttaa suunnattomasti, kun ei voi itse tehdä mitä haluaisi. Aivan ylivoimaisiin ponnistuksiin olen kuitenkin ryhtynyt, kun kellon ympäri olen - jos ei muuta niin - töitä "valvonut".
Nyt vaihdoin niin päin, että pyörätuoli on liikkeessä ja kotona kävelen kyynärsauvojen kanssa. Uudessa liikkehuoneistossa on niin leveät käytävät, että siellä onnistuu pyörätuolilla huristelu. Jalat eivät väsy yhtä paljon, eikä ole paino nivelillä. Toisekseen voin kuljettaa tavaraa. Oli se aika koominen näky, kun sisareni kanssa siirrettiin pöytää - hän myös huonosti liikkuvana kantoi edellä ja minä pyörätuolissa kipittäen perässä!
Asiakkaat eivät ole kiinnittäneet MITÄÄN huomiota pyörätuoliini. Minusta se on hienoa, hyvin kasvatettua porukkaa - vaikka tuskin kukaan muukaan on tavannut pyörätuolissa istuvaa myyjää? Kotona joudun sitten vähän enemmän pinnistelemään, kun ei ole sitä tuolia, johon rojahtaa. On jaksettava sinnitellä kepeillä, tai yhdelläkin kävely onnistuu.
Näin sitä täällä edistytään. Kun on pakko. Tuntuu siltä, että kyllä tuo leikattu lonkka kestää ja kipu vähenee päivä päivältä - siinä auttaa Tramal ja Voltaren.
Mervi
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Ei parane kunto odottelemalla, ei...
Nyt on leikkauksesta kulunut 5 kuukautta, eikä vaan vielä näy toipumiselle loppua!
Monta kertaa olen jo todennut, ettei tästä odottelemalla tule mitään - pitäisi ryhtyä tositoimiin! Putiikkini muuttaminen paikasta toiseen antanee tarpeeksi lisäpotkua. Kun oikein tajusin sen, että nyt pitäisi pystyä siirtämään suunnaton määrä tavaraa paikasta toiseen, pakkaamaan ja purkamaan, tyhjäämään ja täyttämään hyllyjä, totesin, että on alettava treenaamaan. Pakotin itseni jumppaan. Ensin seisoen leikatun jalan taivutusta taakse ja sivulle. Paljon se sattuu, mutta ehkä kerta kerralta vähemmän. Kipu ei tule nivelestä, vaan lihaksista, joten ei sen väliä.
Lääkärihän sanoi leikkauksen jälkeen, että joku lihas, en muista nimeä, on siirretty paikastaan toiseen. Tällä toimenpiteellä piti saada ontuminen loppumaan. Lääkäri vielä lisäsi, että tuon takia joudun opettelemaan kävelyn uudestaan. Siis OPETTELEMAAN, eikä odottamaan sen muuttumista.
Seisten tehtyjen liikkeiden jälkeen meneen pitkälleen ja teen siinä lisää. Kylkimakuulta nostan leikattua jalkaa ylös. Oho, ei kylläkään onnistu jalka suorana. Sitten seuraavaksi vatsamakuulle ja taas jalan nostoa. Kaikki nämä liikkeet tuntuvat pakaralihaksessa. Ai,ai, kun tekee makeaa...
Tiedän, että tämä on vielä puutteellista, mutta riittävää näin alkuun. Lisäksi harjoittelen pikkuhiljaa kävelemistä ilman keppejä. Ei, ei se ole kävelemistä, vaan hyppelyä. Ja typerännäköistä sellaista. Mutta näyttää tehoavan sekin.
Vaikka kotona vielä laskeudun pyörätuoliin ja huristelen sen kanssa eteenpäin, niin putiikissa työskennellessäni tyydyn jo yhteen kyynärsauvaan. Sekin käy päivä päivältä kivuttomammin. Etuna on se, että saan toisella kädellä kannettua tavaraa.
Usein minulta kysytään, että vieläkö särkee? En tiedä. Syön aivan saman määrän lääkkeitä kuin ennen leikkaustakin ja särkyä on harvoin, vain isomman urakan jälkeen. Mutta molemmat jalat on kyllä kipeät. Siis sattuvat kävellessä. Särky ja sattuminen on nääs eri asia. Tänään sisareni huomautti huolestuneen näköisenä, että leikattu jalka on aivan eri värinen kuin toinen, se on kuulemma sinipunainen ja vähän mustakin kai. Tunnustellessa se tuntuukin kylmältä, ehkä siis vain jotain verenkierrollisia ongelmia vielä?
Tällainen on siis tilanne nyt. Mutta muista sinä, joka olet ehkä menossa lonkkaleikkaukseen, että minun tilanteeni on vaikeampi kuin yleensä. Tähän lonkkaanhan laitettiin proteesi neljännen kerran samoille sijoille. Jos sinä olet menossa ensimmäistä kertaa leikkaukseen, niin lohdutan sinua, että silloin toipuminen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Ensimmäinen kerta on ihan iisiä! Toinen jo vaikeampaa ja kolmas, neljäs ihan kamalaa. Mutta niistä selviää!
Mervi
Monta kertaa olen jo todennut, ettei tästä odottelemalla tule mitään - pitäisi ryhtyä tositoimiin! Putiikkini muuttaminen paikasta toiseen antanee tarpeeksi lisäpotkua. Kun oikein tajusin sen, että nyt pitäisi pystyä siirtämään suunnaton määrä tavaraa paikasta toiseen, pakkaamaan ja purkamaan, tyhjäämään ja täyttämään hyllyjä, totesin, että on alettava treenaamaan. Pakotin itseni jumppaan. Ensin seisoen leikatun jalan taivutusta taakse ja sivulle. Paljon se sattuu, mutta ehkä kerta kerralta vähemmän. Kipu ei tule nivelestä, vaan lihaksista, joten ei sen väliä.
Lääkärihän sanoi leikkauksen jälkeen, että joku lihas, en muista nimeä, on siirretty paikastaan toiseen. Tällä toimenpiteellä piti saada ontuminen loppumaan. Lääkäri vielä lisäsi, että tuon takia joudun opettelemaan kävelyn uudestaan. Siis OPETTELEMAAN, eikä odottamaan sen muuttumista.
Seisten tehtyjen liikkeiden jälkeen meneen pitkälleen ja teen siinä lisää. Kylkimakuulta nostan leikattua jalkaa ylös. Oho, ei kylläkään onnistu jalka suorana. Sitten seuraavaksi vatsamakuulle ja taas jalan nostoa. Kaikki nämä liikkeet tuntuvat pakaralihaksessa. Ai,ai, kun tekee makeaa...
Tiedän, että tämä on vielä puutteellista, mutta riittävää näin alkuun. Lisäksi harjoittelen pikkuhiljaa kävelemistä ilman keppejä. Ei, ei se ole kävelemistä, vaan hyppelyä. Ja typerännäköistä sellaista. Mutta näyttää tehoavan sekin.
Vaikka kotona vielä laskeudun pyörätuoliin ja huristelen sen kanssa eteenpäin, niin putiikissa työskennellessäni tyydyn jo yhteen kyynärsauvaan. Sekin käy päivä päivältä kivuttomammin. Etuna on se, että saan toisella kädellä kannettua tavaraa.
Usein minulta kysytään, että vieläkö särkee? En tiedä. Syön aivan saman määrän lääkkeitä kuin ennen leikkaustakin ja särkyä on harvoin, vain isomman urakan jälkeen. Mutta molemmat jalat on kyllä kipeät. Siis sattuvat kävellessä. Särky ja sattuminen on nääs eri asia. Tänään sisareni huomautti huolestuneen näköisenä, että leikattu jalka on aivan eri värinen kuin toinen, se on kuulemma sinipunainen ja vähän mustakin kai. Tunnustellessa se tuntuukin kylmältä, ehkä siis vain jotain verenkierrollisia ongelmia vielä?
Tällainen on siis tilanne nyt. Mutta muista sinä, joka olet ehkä menossa lonkkaleikkaukseen, että minun tilanteeni on vaikeampi kuin yleensä. Tähän lonkkaanhan laitettiin proteesi neljännen kerran samoille sijoille. Jos sinä olet menossa ensimmäistä kertaa leikkaukseen, niin lohdutan sinua, että silloin toipuminen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Ensimmäinen kerta on ihan iisiä! Toinen jo vaikeampaa ja kolmas, neljäs ihan kamalaa. Mutta niistä selviää!
Mervi
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Liikkumisen apuvälineet
Kaatumisen jälkeen on tullut hiukan varovaisuutta kävelyyn. Huomaan, että aika helposti tasapaino heittää. Ei pitäisi ollenkaan katsella ympärilleen, kun kävelee. Portaissa kulkemiseen on keskityttävä tosi huolellisesti.
Eilen päätin lähteä käymään Tarjoustalossa. Siellä on pitkät käytävät kuljettavana ja kun oli mielessä vaatteiden sovitus, niin ajattelin siirtyä pyörätuoliin. Autosta kauppaan kuljin kyynärsauvojen avulla ja sitten siirryin kaupan pyörätuoliin, joka olikin oikein mainio. Uusi pyörätuoli on helppo kelata, äänetön ja kevyt.
Oli mukava kauppareissu. Ei ollut mitään kiirettä, sillä istuen jaksan vaikka kuinka kauan shoppailla. Jotta sain käsiini ylätangoilla olevia puseroita, piti välillä nousta seisomaan, mutta sehän ei ole minulle ongelma nyt, kun saan varata molemmille jaloille.
Ainut hankaluus oli se, että pyörätuoliin ei saanut kyynärsauvoja mukaan, vaan ne piti jättää eteiseen. Sovituskoppiin mennessä olisin kepit tarvinnut, mutta nyt siirryin mitenkuten koppiin istumaan. Onneksi siellä oli kunnon istuin.
Ostoskori oli vähän hankalasti selän takana, enemmän vammainen ei olisi yksin tainnut selvitä.
Seurailin ihmisten reaktioita, joita ei kyllä juurikaan näkynyt. Ei minuun kiinnitetty kummemmin huomiota. Pari tuttua tuli vastaan, mutta he olivat kuin eivät olisi tuolia nähneetkään. Ehkä ihmiset ajattelevat, että en itse halua siitä puhua, joten eivät ottaneet puheeksi. Saattaa olla parempi niin.
Minua tuoli ei häirinnyt, koska siitä oli niin suuri apu. Ainoastaan kassalla tuntui vähän typerältä, kun olen alempana kuin muut.
Luulenpa, että pidän pyörätuolin, vaikka kuntoutuisin käveleväksikin, sillä kivuttomuutta tuskin tulee koskaan. Varalta. Isoissa tapahtumissa, esimerkiksi messuilla tai isoissa ostoskeskuksissa sen kanssa on paljon kivuttomampaa liikkua.
Eilen päätin lähteä käymään Tarjoustalossa. Siellä on pitkät käytävät kuljettavana ja kun oli mielessä vaatteiden sovitus, niin ajattelin siirtyä pyörätuoliin. Autosta kauppaan kuljin kyynärsauvojen avulla ja sitten siirryin kaupan pyörätuoliin, joka olikin oikein mainio. Uusi pyörätuoli on helppo kelata, äänetön ja kevyt.
Oli mukava kauppareissu. Ei ollut mitään kiirettä, sillä istuen jaksan vaikka kuinka kauan shoppailla. Jotta sain käsiini ylätangoilla olevia puseroita, piti välillä nousta seisomaan, mutta sehän ei ole minulle ongelma nyt, kun saan varata molemmille jaloille.
Ainut hankaluus oli se, että pyörätuoliin ei saanut kyynärsauvoja mukaan, vaan ne piti jättää eteiseen. Sovituskoppiin mennessä olisin kepit tarvinnut, mutta nyt siirryin mitenkuten koppiin istumaan. Onneksi siellä oli kunnon istuin.
Ostoskori oli vähän hankalasti selän takana, enemmän vammainen ei olisi yksin tainnut selvitä.
Seurailin ihmisten reaktioita, joita ei kyllä juurikaan näkynyt. Ei minuun kiinnitetty kummemmin huomiota. Pari tuttua tuli vastaan, mutta he olivat kuin eivät olisi tuolia nähneetkään. Ehkä ihmiset ajattelevat, että en itse halua siitä puhua, joten eivät ottaneet puheeksi. Saattaa olla parempi niin.
Minua tuoli ei häirinnyt, koska siitä oli niin suuri apu. Ainoastaan kassalla tuntui vähän typerältä, kun olen alempana kuin muut.
Luulenpa, että pidän pyörätuolin, vaikka kuntoutuisin käveleväksikin, sillä kivuttomuutta tuskin tulee koskaan. Varalta. Isoissa tapahtumissa, esimerkiksi messuilla tai isoissa ostoskeskuksissa sen kanssa on paljon kivuttomampaa liikkua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)