Juuri kun menin sanomaan, että kipu alkaa hellittää....niin, ei vaiskaan se mitään hellitä. Tänään taas. No, ei kai se mitään mainitsemisen arvoista edes ole noin ison leikkauksen jälkeen. Sitä paitsi taaskin etsin/löysin syyn. Eilen illalla tein toisenlaista jumppaliikettä ja siitä se varmaan äityi. Tervettä kipua siis!
Tämä jumppaliike oli seisaaltaan tehtävä. Siinä saakin olla kieli keskellä suuta, että pysyy pystyssä. Yhdellä jalalla ja molemmin käsin kiinni - jostain. Sitten "ruoto" suoristetaan ja leikattua jalkaa liikutetaan taakse ja sivulle. Eihän se paljon mihinkään liiku, mutta ollaan liikuttavinaan. 1,2,3,4,5 ja sitten toiseen suuntaan 1,2,3,4,5. Ens kerralla ehkä vähän enemmän?
Onhan se kai selvää, että kun lihakset on jouduttu laittamaan leikkauksessa syrjään (pistetäänköhän ne poikki, vai muistanko tai käsitinkö väärin?) niin eihän ne heti palaudu ennalleen. Pikkuhiljaa on alettava totutella. Viime vuotisen leikkauksen jälkeen kävi niin, että lihakset eivät alkaneetkaan toimia kaikkiin suuntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti