lauantai 18. helmikuuta 2012

Kipua

Miksi ei joskuskin voisi onnistua ilman epäilystä?

Tämä leikkaus on tuntunut tähänastisista helpoimmalta - vai onko vaan niin, että aika kultaa muistot. Heti leikkauksen jälkeen olo oli siedettävä. No, ensimmäisen kerran kipupumppu toimi ja sain siis sekä jatkuvalla syötöllä että itse tahtomalla lisää vahvaa kipulääkettä. Lonkka on tuntunut "omalta" eikä tönköltä, niinkuin aikaisemmin. Sitä on voinut liikuttaa, lihakset on toiminut lähes normaalisti eikä ole ollut turvotusta (no, se saattaa taas johtua siitäkin, että en ole ollut liikaa liikkeellä ja istuallaan). Kivut on hallinnassa ihan normaalilla kipulääkityksellä, mikä on jo vuosia toiminut.

Mutta sitten, edellispäivänä tuli jotain ihmeellistä. Lonkka alkoi särkeä.

Ensin tietysti säikähdin hirveesti. Olen luonteeltani huolehtija ja murehtija. Mielikuvitukseni on oikein hyvä ja yleensä olen muutamassa sekunnissa kehitellyt vaikka minkälaisia kauhukuvia. Niin tietysti nytkin. Mielessäni jo kuvittelin, että TAAS SE ON IRRONNUT. Vaikka tiedän, että olen käyttäytynyt aivan sääntöjen mukaan. En ole jalallani lattiaan astunut, edes koskenut. Mutta entä jos se irtoaa istuessa, entä jos olen kuitenkin jotenkin väärässä asennossa sillä ponnistanut, entä jos....

Sitten löysin selityksen, mieltäni rauhoittavan. Olen jumpannut ohjeiden mukaan. Mutta ehkä vähän liian tehokkaasti. Ehkä liian monta kertaa? Olen myös on/off- ihminen. Joko teen älyttömästi tai sitten ei ollenkaan. Syön paljon, tai sitten päätän olla kokonaan syömättä. Menen kuntosalille ja rehkin hullun lailla tai sitten en kuntoile ollenkaan. Minulle ei tahdo löytyä kohtuutta.

Nyt tuota kipua on kestänyt yli kaksi päivää. Välillä se häviää, lääkkeen oton jälkeen tietysti ja sitten kun olen kunnolla levännyt makuuasennossa. Kipu tuntuu istuutuessa ja se paikallistuu jalan takaosaan, tai siis istuessa jalan alapuolelle.

Tänä aamuna herätessä kipua ei tuntunut. Oliskohan se hävinnyt. Helpottaisi oloa kummasti. Noin niinkuin psyykkisesti.

Ai niin ja hakaset otettiin pois, kun 14 päivää leikkauksesta oli kulunut.

Ei kommentteja: