Lääkitys leikkauksen jälkeen

Kipupumppu oli oiva apu leikkauksen jälkeen. Ajallaan siitä oli kuitenkin luovuttava. Sen jälkeen siirryttiin suun kautta otettaviin särkylääkkeisiin. Minun kohdallani se tarkoitti normaalia lääkitystä, eli samoin kuin ennen leikkaustakin. No, kerronpa pienen episodin tähän liittyen.

Kun kävin ennen leikkausta "tutustumiskäynnillä" osastolla, siellä luonnollisesti käytiin tarkkaan läpi lääkitys. Sitähän noudatettaisiin sairaalassaoloaikana. Vähän syyllisenä kerroin, että olen syönyt Voltarenia yliannostuksen koska kivut olivat niin kovat. No niinpä sitten leikkauksen jälkeen sain edelleen tuon yliannostuksen. Kun tästä huomautin hoitajalle kertoen että nyt voisi olettaa kipujen jo vähenevän - että eikö sen ylimääräisen voisi jättää pois? Tähän hoitaja totesi:" Ei niitä nyt muuteta, kun lääkäri on kerran niin määrännyt" Hahhah! Lääkäri määrännyt, siis minä itse ja vielä tietäen että päivittäinen raja-annos ylittyy. Mutta ei mikään auttanut, joka päivä tuotiin se ylimääräinenkin pilleri.

Kummalliselta tuntui, että vaikka koko päivän pärjäsin normaalilääkityksellä, niin illalla, kun piti ruveta nukkumaan, alkoi leikattu lonkka särkeä. Joka ilta pyysin siis lisälääkitystä. Ja sainkin. Nimeä en muista, mutta oli samalla hyvä unilääke!

Sikälikin ovat ajat muuttuneet, että aikoinaan ensimmäisten leikkausten jälkeen piti kinuta särkylääkettä. Aika usein sai vastauksen, että liian vähän aikaa on kulunut edellisestä kerrasta. Nyt taas usein muistutettiin, että lääkettä PITÄÄ pyytää ja ajoissa....

Tätä lääkettä syön veritulpan estämiseksi

Joka ilta sairaalassa ollessani sain napapiikin veritulpan estämiseksi. Ilmeisesti siitä syystä, että en saa ollenkaan varata jalalle (tai sitten ylipaino tai jokin muu syy) minulle määrättiin ylipitkä veritulppalääkitys. Kahden kuukauden ajan syön pillereinä vastaavaa lääkettä, Xarelto. On muuten hirvittävän kallis lääke. Tuo kahden kuukauden satsi maksoi yli kaksi sataa euroa!

Koska hemoglobiinini oli leikkauksessa laskenut alle sadan, joudun syömään myös rautaa.

Enpä tiedä tippuuko tuossa antibiootti vai suolaliuos?

Meinasin lopettaa tähän, mutta sitten tulikin mieleen, että tokihan leikkauksen jälkeen sain myös antibioottia. Suoraan suoneen, kolme kertaa päivässä. Tätä jatkettiin vielä siirryttyäni Vakka-Suomen aluesairaalaan jatkohoitoon. Siitä meinasi tulla kompastuskivi. Kun ensimmäisen kerran pyysin päästä kotiin, lääkäri (Arsi Broberg) sanoi, että voin mennä, mutta joudun tulemaan kolme kertaa päivässä saamaan tuon antibiootin. No, eihän siitä olisi mitään tullut. Ja hän lisäsi, että tuolloin, kotihoitona, se olisi tullut kalliiksikin.

Leikkauksen yhteydessä poisotetusta proteesista, sen ympäristöstä ja sementistä otettiin bakteerinäyte. Sen tuloksia piti odotella ja ensin AB sanoi minulle, että joudun odottamaan ehkä kolme viikkoakin sairaalassa, ennenkuin lopullinen tulos tulee. Vaan eipä onneksi, seuraavana päivänä jo tuli Turusta tieto, että näyte on puhdas eikä siinä kasva mitään bakteereja.